Thunder Bayn kaupunginvaltuusto hyväksyi 20. toukokuuta virallisesti kaikki kolme aluetta, joita oli valmisteltu nimetyiksi leiriytymisalueiksi asunnottomille: Freedom Parkin, Current River Parkin ja Simpson Streetin. Samalla valtuusto päätti, että alueista otetaan alkuvaiheessa käyttöön kaksi ja Current River Park avataan myöhemmin, jos tarve kasvaa riittävästi.
Päätös on osa kaupungin laajempaa vastausta asunnottomuuskriisiin. Asunnottomia pyritään ohjaamaan alueille, joilla olosuhteita voidaan valvoa paremmin ja joiden yhteyteen voidaan järjestää palveluja. TBNewsWatchin mukaan kaupungin leiriytymiskysymyksistä vastaava koordinaattori Rilee Willianen kertoi, että Thunder Bay District Social Services Administration Boardin asunnottomien nimilistalla on jo yli 1 000 henkilöä. Kaupungin kokoon suhteutettuna luku on korkea – lähes 10 prosenttia kaupungin asukasluvusta.
Willianen piti leiriytymisalueiden vahvistamista tärkeänä myös käytännön kenttätyön kannalta. Kullekin alueelle on alustavasti arvioitu noin 30 telttapaikkaa, vaikka lopullista enimmäismäärää ei ole vielä vahvistettu. Koska käyttöön otetaan aluksi kaksi aluetta, niiden yhteenlaskettu kapasiteetti olisi alkuvaiheessa noin 60 telttapaikkaa.
Kaupunki on perustellut aluevalintoja sillä, että juuri nämä kolme kohdetta vastasivat parhaiten valtuuston aiemmin hyväksymiä kriteerejä, kuten palvelujen saavutettavuutta, käytännön toimivuutta ja alueilla jo esiintynyttä leiriytymistä. Kaupunki kävi läpi yli 1 200 omistamaansa kiinteistöä, joista 75 eteni jatkotarkasteluun ja kuusi tarkempaan analyysiin ja kuulemiseen.
Kaikille kolmelle suositellulle alueelle tarvitaan aitaus ja näkösuojaus, joiden hinnaksi arvioidaan 200 000 dollaria plus verot. Simpson Streetin alueelle tarvitaan lisäksi kylmän- ja palonkestäviä alustoja, joiden kustannuksiksi arvioidaan noin 15 000 dollaria plus verot. Kaupungin mukaan alueilla tarjottavat peruspalvelut, kuten vessat, puhdas vesi ja jätehuolto, voidaan järjestää nykyisten käyttömäärärahojen puitteissa.
Kriisin taustalla laajempi asumisen ongelma
Thunder Bayn nykyisiä toimia taustoittaa helmikuussa tehty päätös julistaa asunnottomuus humanitaariseksi kriisiksi. Kaupungin mukaan nykyinen palvelujärjestelmä ei kykene vastaamaan tilanteeseen riittävästi, vaan kyse on laajemmasta asumisen ja palvelujen kriisistä.
Nimetyt leiriytymisalueet ovat vain yksi osa kaupungin nykyisiä toimia. Kaupunki vahvisti jo aiemmin väliaikaisen suojakylän sijainnin Hillyardin alueelle osoitteeseen 879 Alloy Place. Suojakylään on tulossa 80 eristettyä ja lukittavaa yksikköä. Kaupunki kuvaa ratkaisua viiden vuoden väliaikaiseksi hankkeeksi, jonka tarkoituksena on tarjota turvallisempaa tilapäistä suojaa sekä tukea asunnottomien siirtymistä pysyvämpiin asumisratkaisuihin.
Myös Ontarion provinssi on lisännyt rahoitusta Thunder Bayn hankkeisiin. Se ilmoitti huhtikuussa 10,7 miljoonan dollarin rahoituksesta, jolla tuetaan Thunder Bayssa 66 tuetun asumisen asuntoa ja 120 hätämajoituspaikkaa viidessä hankkeessa. Rahoitusta saavat:
- Adanac Hotel (227–231 Simpson Street): 46 siirtymävaiheen tuetun asumisen asuntoa
- Teen Challenge Men’s Program (107 Johnson Avenue): 7 siirtymävaiheen tuetun asumisen asuntoa
- PACE Transitional (409 George Street): 13 siirtymävaiheen tuetun asumisen asuntoa
- Grace Place (235 Simpson Street): 40 uutta hätämajoituspaikkaa
- Alloy Place: 80 moduulirakenteista hätämajoituspaikkaa väliaikaiseen suojakylään
Julkisilta alueilta ei voida poistaa ilman vaihtoehtoista majoitusta
Nimetyt leiriytymisalueet ovat herättäneet kaupunkilaisten kesken paljon keskustelua. Esillä ovat olleet turvallisuus, puistojen käyttö, kustannukset ja kysymys siitä, kuinka suuri tarve tällaisille alueille lopulta on. Kaupungin johto on kuitenkin todennut, ettei sillä ole empiiristä näyttöä siitä, että keskusta-alueiden häiriöt tai turvattomuus johtuisi nimenomaan asunnottomista ihmisistä.
Kaupunki on käsitellyt samalla myös julkisten tilojen käyttöä koskevaa määräystä, jonka tarkoituksena on asettaa säännöt sille, miten kaupungin omistamia alueita voidaan käyttää ja miten hallitsemattomiin leiriytymispaikkoihin voidaan puuttua. Käytännössä määräyksellä pyritään rajaamaan, milloin ja millä ehdoin kaupunki voi vaatia ihmisiä siirtymään pois julkisilta alueilta. Määräys hyväksyttiin valtuustossa 20. toukokuuta, mutta viranhaltijoiden mukaan sitä ei voida vielä panna täysimääräisesti toimeen, koska tuomioistuinten linjausten perusteella ihmisiä ei voida poistaa julkisilta alueilta, jos heille ei ole tarjolla aidosti saavutettavaa sisämajoitusta. Kaupungin mukaan täysimääräinen toimeenpano edellyttää erityisesti sitä, että väliaikainen suojakylä saadaan käyttöön.
Thunder Bay pyrkii siis vastaamaan asunnottomuuskriisiin useilla toimilla. Samalla on selvää, että kaupungin nykyiset toimet ovat ennen kaikkea välivaiheen ratkaisuja tilanteessa, jossa pysyviä asumisratkaisuja ei ole riittävästi. Toukokuun päätösten jälkeen kaupungin linja on kuitenkin aiempaa selkeämpi: kolme aluetta on nyt hyväksytty, mutta niiden käyttöönotto etenee vaiheittain ja sidoksissa siihen, kuinka suuri tarve käytännössä on.
Suomi tunnettiin asunnottomuuden vähentäjänä – nyt luvut ovat taas nousussa
Suomea pidettiin pitkään asunnottomuuden vähentämisen esimerkkimaana, mutta viime vuosien kehitys on muuttanut kuvaa. Marraskuussa 2025 Suomessa oli 4 579 yksinelävää asunnotonta, noin 20 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Pitkäaikaisasunnottomia oli 1 306. Suomessa pitkäaikaisasunnottomalla tarkoitetaan henkilöä, jonka asunnottomuus on jatkunut vähintään vuoden tai toistunut useasti viimeisten kolmen vuoden aikana.
Suomen aiempi maine ei silti ollut perusteeton. Asunnottomuus väheni maassa yhtäjaksoisesti yli kymmenen vuoden ajan vuoteen 2023 asti, ja kehitystä selitettiin usein Asunto ensin -mallilla. Mallin perusajatus on, että ihmiselle pyritään järjestämään ensin pysyvä asunto, eikä asumista sidota siihen, että päihde-, mielenterveys- tai muut ongelmat olisi ratkaistu jo etukäteen. Tuki tarjotaan asumisen rinnalle, ei sen ehdoksi. Y-Säätiö, suomalainen asunnottomuustyön ja kohtuuhintaisen asumisen keskeinen toimija, on ollut mallin näkyvimpiä kehittäjiä ja puolestapuhujia.
Alan asiantuntijat ovat liittäneet asunnottomuuden kasvun Suomessa muun muassa elinkustannusten nousuun, työttömyyden kasvuun, kohtuuhintaisten asuntojen puutteeseen sekä nykyisen hallituksen sosiaaliturva- ja asumispoliittisiin päätöksiin. Esillä ovat olleet esimerkiksi asumistuen kiristykset, toimeentulotuen muutokset ja valtion tukeman kohtuuhintaisen asuntorakentamisen väheneminen.
Kaikki asunnottomuus ei näy katukuvassa
Suomessa suurin osa asunnottomuudesta on piiloasunnottomuutta, eli tilapäistä asumista tuttavien tai sukulaisten luona. Vuonna 2025 tähän ryhmään kuului 64 prosenttia asunnottomista. Myös Kanadassa on piiloasunnottomuutta, mutta julkisessa keskustelussa ja seurannassa korostuu usein näkyvä asunnottomuus, kuten ulkona asuminen, hätäsuojissa yöpyminen ja leiriytyminen.
Kanadassa asunnottomuutta seurataan muun muassa PiT Count -laskennalla (Point-in-Time Count), joka antaa tilannekuvan yhdestä hetkestä esimerkiksi hätäsuojissa, tilapäismajoituksessa ja ulkona olevista ihmisistä. Sen rinnalla monissa yhteisöissä käytetään myös niin sanottuja By-Name List -nimilistoja, eli ajantasaisempia luetteloita palvelujärjestelmän tiedossa olevista asunnottomista ihmisistä. Suomessa luvut perustuvat puolestaan kuntien ilmoittamiin tietoihin, joita kootaan yhteistyössä esimerkiksi hyvinvointialueiden, vuokrataloyhtiöiden ja palveluntuottajien kanssa.
Ero kertoo myös siitä, miten asumis- ja tukijärjestelmät toimivat. Suomessa suurempi osa asunnottomuudesta jää katseilta piiloon, kun ihmiset majoittuvat edes tilapäisesti sisätiloihin. Kanadassa moni jää ilman aidosti saavutettavaa sisämajoitusta, jolloin asunnottomuus näkyy selvemmin julkisessa tilassa.
Kanadassa ilmiö konkretisoituu myös Thunder Bayssa, jossa kaupunki on joutunut etsimään uusia keinoja julkisessa tilassa näkyvän asunnottomuuden hallintaan. Kaupungin suunnitelmissa leiriytyminen ymmärretään merkkinä laajemmasta asumis- ja palvelukriisistä, ei vain järjestyskysymyksenä. Väliaikaisen suojakylän tarkoituksena on tarjota lyhytaikaista suojaa ja ohjata ihmisiä tukipalvelujen piiriin. Kaupungin mukaan ”suojapaikka luo vakautta, ja juuri vakaus antaa ihmisille mahdollisuuden alkaa tehdä muutoksia elämässään.”
Ajatus on tuttu myös Suomesta. Asunto ensin -mallin taustalla on samantapainen periaate: ihminen tarvitsee ensin vakautta, jotta muiden ongelmien ratkaiseminen olisi ylipäätään mahdollista. Ero on siinä, että Suomessa painopiste on ollut pysyvässä asunnossa, kun taas Thunder Bayssa puhutaan tässä vaiheessa vielä väliaikaisesta suojasta.
Suomen aiempaa mainetta asunnottomuuden vähentäjänä voi edelleen ymmärtää, mutta nykytilanne osoittaa, ettei ongelma ole ratkennut.
