Pastori Martti Hyhkö siunattiin viimeiselle matkalleen tiistaina 16. joulukuuta Agricolan kirkossa. Yhteisömme on menettänyt pidetyn paimenen ja rakastetun laulajan. Hänen lämmin, kantava äänensä tuli vuosien varrella tutuksi niin jumalanpalveluksissa, juhlahetkissä kuin useiden kuorojen riveissä. Saarnatuolissa hän julisti sanomaa rauhallisella varmuudella, laulajana hän antoi äänensä soida ilon, lohdun ja toivon sävyissä.
Suuri joukko ystäviä, seurakuntalaisia ja yhteisönjäseniä kokoontui saattamaan hänet viimeiselle matkalleen; monet olivat tunteneet hänet vuosikymmeniä ja ilmaisivat kiitollisuutta hänen antamista neuvoista ja tuesta. Toronton Mieslaulajat oli iso osa Martin elämää yli 50 vuoden ajan. Vaikka kuoro virallisesti lopetti toimintansa viime syksynä, kokosi se jäljellä olevat laulajansa kunnioittamaan pitkäaikaisen laulumiehen muistoa.
”Sinun paikkasi kuorossa tyhjänä nään, ikuisuuteen käy laulajan tie. Sinut saatan nyt matkalle iäisyyden, olit veljistä parahin tuo.”
”Tho’ your spirit lives on in the place where you stood, now you dwell in the House of the Lord. So we bid you farewell as you enter the light: you, our brother, most faithful and true.”
Martin elämäntyön ja läsnäolon jälki tulee säilymään vahvana: sävelissä, sanoissa ja lukemattomissa kohtaamisissa, joissa hän palveli uskollisesti ja sydämestään.
In Memoriam – pastori Martti Alpo Ilmari Hyhkӧ
On vaikea päättää, mistä aloittaa Martin elämästä kertominen. Kuten monet ovat sanoneet, hän oli elämää suurempi, lempeä jättiläinen, syvästi uskonnollinen, ihana ihminen ja epäitsekäs mies. Hän oli väsymätön yhteisönsä ja kirkkonsa toiminnassa. Martti oli luova, akateeminen sekä taiteen ja suomalaisen kulttuurin puolestapuhuja. Hän oli innokas kirjailija ja kirjoitti runoja sekä laulujen tekstejä harrastuksenaan. Martti tuki kaikkia apua tarvitsevia, oli kyseessä sitten mikä tahansa. Hänellä oli rikas rukouselämä.
Martti syntyi Turussa maaliskuussa 1939, Alpo ja Miltri Hyhkön lapsena, mutta vietti suurimman osan nuoruudestaan Naantalissa. Hänen kaksossiskonsa Marje Laakso kuoli ennen Marttia, mutta hänen vanhempi sisarensa Kirsti Varho asuu edelleen Suomessa, kuten myös monet enoa kaipaamaan jäävät sisartenlapset ja serkut perheineen.
Vahvasti uskovan isänäidin vaikutuksesta Martti löysi jo lapsena oman henkilökohtaisen suhteen Herraansa, Jeesukseen Kristukseen. Hän löysi uskostaan lohtua ja turvaa. Martti osallistui kirkon toimintaan esimerkiksi toimimalla nuorisojärjestön puheenjohtajana. Nuorena miehenä hänellä oli tilaisuus viettää kesä kibbutsissa Israelissa.
Martti valmistui lukiosta Turussa vuonna 1961 ja vietti seuraavan vuoden asepalveluksessa Haminassa sijaitsevassa reserviupseerikoulussa. Hän oli vänrikki ja vastasi myös koulutettavien henkisestä tukemisesta.
Martti valmistui peruskoulunopettajaksi Turun opettajakorkeakoulusta vuonna 1964. Hän jatkoi opintojaan Oulun yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa vuonna 1966. Martti oli hyvin rakastettu opettaja, kuten sain todistaa, kun monet hänen entisistä oppilaistaan tulivat tapaamaan häntä konserttikiertueellamme Suomessa vuonna 1995. He kertoivat, kuinka Martti vieraili heidän kodeissaan ja vietti aikaa koulun jälkeen, joskus istuen heidän kanssaan puussa koulun pihalla.
Martti rakasti musiikkia ja hänen vanhempansa tukivat tätä kiinnostusta järjestämällä hänelle laulu- sekä piano- ja urkutunteja. Yliopisto-opintojensa aikana hän ansaitsi rahaa soittamalla ja laulamalla ravintoloissa. Martti johti naiskuoroa opettaessaan ja liittyi kuuluisaan Jussikuoroon. Jussikuoro kierteli Eurooppaa ja tuli Kanadaan ja Yhdysvaltoihin vuonna 1969. Tämä oli kohtalokas matka, jonka aikana Martti ihastui kanadalaiseen kulttuuriin. Martti viehättyi Kanadassa tapaamiensa ihmisten ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Martti kertoi minulle, että hän oli haltioissaan siitä, että kadulla ihmiset tervehtivät ja puhuttelivat täysin ventovieraita. Ne teistä, jotka tuntevat Martin hyvin, tietävät miksi se viehätti häntä. Hän oli aina valmis juttelemaan kenen kanssa tahansa ja usein puhui tuntikausia, jos vain aloitit keskustelun hänen kanssaan. Tyttäremme Sandy tapasi sanoa: ”Isäni on ainoa tuntemani ihminen, joka juttelee ihmisten kanssa hississä.”
Muutto Kanadaan vuonna 1971 toi mukanaan monia haasteita. Ennen kuin Martti sai opettajan tutkintonsa hyväksytyksi Kanadassa, hän työskenteli monissa eri ammateissa vartijasta huonekalumyyjäksi. Hän opiskeli Yorkin yliopistossa ja valmistui vuonna 1977 humanististen tieteiden kandidaatiksi. Martti opetti neljä vuotta Scarboroughin koulupiirissä, mutta kun opiskelijamäärät Torontossa laskivat, hän päätti ryhtyä kiinteistönvälittäjäksi.
Martti tuli mukaan Toronton suomalaisyhteisöön näyttävästi. Hänellä oli energiaa ja visioita muille jaettavaksi. Hän liittyi heti Toronton Mieslaulajiin ja moniin muihin suomalaisiin järjestöihin, kuten Suomen sotaveteraanien yhdistykseen ja Kanadan Suomalaiseen Kulttuuriliittoon. Ensimmäisen vuoden aikana Kanadaan saapumisestaan Martti perusti ja johti Suomalaista Sekakuoroa (1971 -1986). Hän aloitti suomalaisen Toronto Suomi Lions Clubin. Hän oli ollut Himangan Lions Clubin jäsen Suomessa ja hänestä tuli tämän uuden klubin perustajapresidentti. Martti oli Lions Clubin jäsen 54 vuotta ja omien klubiensa johtotehtävien lisäksi hän toimi kerran A7-piirin varapiirikuvernöörinä.
Hän perusti Leijonien lastenkesäleirin Cedar Parkiin Udoraan vuonna 1972. Martti johti leiriä 47 vuoden ajan. Monet ihmiset kertovat, kuinka suuri vaikutus heihin leirillä vietetyllä ajalla on ollut. Ihania muistoja. Martilla oli uskomaton kyky tulla toimeen lasten ja nuorten kanssa. Huumorillaan ja luovilla leikeillään hän veti heitä puoleensa kuin magneetti.
Martti oli taitava myös eläinten kanssa. Hän rakasti luontoa ja eläimet pitivät hänestä. Muistan, kun kävimme Sveitsissä koiria kasvattavien ystäviemme luona. He varoittivat Marttia, että heidän koiransa eivät pidä miehistä. Kuitenkin, kun astuimme taloon ja Martti istui alas, kolme koiraa käpertyi hänen jalkoihinsa. Kuvitelkaa!
Martti teki Agricolasta henkisen kotinsa. Veikko Kangas kertoi minulle, että hän hätkähti kirkon takaosasta kuuluvaa jylisevää lauluääntä, kun hän kuuli ensimmäisen kerran Martin laulavan Agricolassa. Mikä ensivaikutelma! He ovat olleet ystäviä siitä lähtien. Martista tuli Agricolan urkuri ja myöhemmin kirkkokuoron johtaja.
Martti oli poikamies saapuessaan Kanadaan. Hän tapasi elämänsä rakkauden, Seijan, Lions-tanssiaisissa, joiden järjestämisessä hän oli auttanut 17. marraskuuta 1973. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Martti ja minä olemme olleet erottamattomat siitä päivästä lähtien. Juhlimme kultahääpäiväämme viime vuonna – menimme naimisiin 30. joulukuuta 1974. Hänen rakkautensa ja anteliaisuutensa eivät tunteneet rajoja. Hänen tyttärensä Sandy, jota Martti kutsui kaupungin suloisimmaksi vauvaksi, oli hänen maailmansa keskipiste. Perheemme rikkaus vain kasvoi, kun siihen liittyi vävymme Andrew ja lapsenlapsi Wren. Olemme olleet siunattuja.
Tiesin, että Martti oli halunnut tulla papiksi, mutta hänen isänsä ei ollut hyväksynyt sitä. Eräänä kesänä, kun Sandy ja minä menimme hakemaan häntä miesten retriitistä, jota hän johti Hannah Lakella Sudburyssa, hän nousi autoon ja kertoi meille, että retriitin aikana hän oli tuntenut kutsumuksen ryhtyä papiksi. Hän pyysi meidän hyväksyntäämme. Tämä merkitsi suurta muutosta elämäämme, mutta suostuimme siihen mielellämme.
Martti opiskeli Waterloo Seminaryssä ja valmistui teologian maisteriksi. Hän jatkoi tohtoriopintojaan Toronton yliopistossa, mutta kiireisen elämänsä vuoksi hän ei koskaan saanut väitöskirjaansa valmiiksi.
Martti vihittiin papiksi vuonna 1991, kun hänet kutsuttiin Masseyn Zion Lutheran Churchin pastoriksi. Hän matkusti myös Elliot Lakeen pitämään jumalanpalveluksia Faith Lutheran Churchissa. Hän johti usein suomalaista jumalanpalvelusta Beaver Lakessa ja sudburyläisissä suomalaisissa kirkoissa, kun tarvetta ilmeni.
Uskokaa tai älkää, Martti ajoi joka tiistai-ilta Masseystä Sault Ste. Marieen johtamaan Otavan mieskuoroa. Mikään ei estänyt häntä vaalimasta rakkauttaan suomalaiseen musiikkiin.
Vuonna 1996 hän sai kutsun Toronton Evangelical Church of the Good Shepherd -kirkkoon. Vuodet Good Shepherdissä olivat kiireisiä, mutta antoisia. Kirkon jäsenistö oli aktiivista ja kasvoi, kun uusia jäseniä liittyi yhteisöstä. Martti johti kukoistavaa nuorisoryhmää joka perjantai-ilta. He tapasivat kirkossa ja joskus meidän olohuoneessa tai takapihalla. Hän vei aina nuoria kansallisiin kirkon nuorisokokouksiin eri puolille Kanadaa. Martti rohkaisi viittä nuorta laulamaan yhdessä ja tuotti heidän lauluistaan upean CD-levyn. Trevor ei edes tiennyt, että osasi laulaa, ennen kuin pastori Martti rohkaisi häntä. Nuoret esiintyivät usein jumalanpalveluksissa. Tiedän, että Marttia kaivattiin kovasti, kun hän jäi eläkkeelle.
Debbie McCracken kiittää pastori Marttia siitä, että hän neuvoi ja kannusti häntä toteuttamaan unelmansa auttaa afrikkalaisia lapsia. Martin tuella Debbie perusti Olive Branch for Children -järjestön Tansaniaan. Järjestö on nyt menestyvä organisaatio.
Eläkkeelle jäätyään Martti palasi rakkaaseen Agricolan kirkkoon, jossa piispa Michael Pryse nimitti hänet kunnia-apulaispastoriksi. Hän jatkoi avustamista tarpeen mukaan. Martti toimi väliaikaisena pastorina useaan otteeseen. Hän liittyi jälleen kuoroon ja lauloi usein sooloja jumalanpalveluksissa.
Äskettäin Martti ja minä pohdimme elämäämme ja totesimme, kuinka rikkaita elämämme ovat olleet. Martin elämän rikkaudesta ei ole epäilystäkään. Martti pelasi koripalloa Suomessa ja rakasti juoksemista. Hän oli intohimoinen urheilufani. Hän matkusti paljon. Martti on rohkaissut monia ihmisiä ja tehnyt paljon asioita elämänsä aikana.
Martti organisoi ja johti Suomi-kuoroa, joka koostui Kanadan suomalaiskirkkojen jäsenistä. Kuoro teki kaksi kiertuetta Suomeen, Ruotsiin, Viroon ja Venäjälle. Hän toimi yli 50 vuoden ajan erilaisissa rooleissa Toronton Mieslaulajissa: kuoronjohtajana, apulaisjohtajana, laulajana, sihteerinä ja solistina.
Martti on kiertänyt Suomea viisi kertaa Amerikan Laulajat -kuoron kanssa, jonka jäsenet olivat peräisin kanadalaisista ja yhdysvaltalaisista suomalaisista mieskuoroista. Hän oli Amerikan Laulajat -kuoron viimeinen puheenjohtaja ennen sen lakkauttamista viime vuonna.
Martti johti kaksi ryhmämatkaa Israeliin. Hän oli aktiivinen jäsen myös lukuisissa yhteisöjärjestöissä. Esimerkiksi Suomi-Kodin johtokunnassa hän oli sen alkuvuosina 1982-1987. Martti valittiin 27 vuotta Ontarion CP-liiton hallitukseen.
Eläkkeellä Martti vietti paljon aikaa vapaa-ajan asunnoillamme Floridassa ja Udorassa. Viime vuosina Martti liittyi Ulkosuomalaiskuoroon, jonka jäsenet ovat kotoisin 15 eri maasta, ja joka harjoittelee Zoomissa. Hän esiintyi kuoron kanssa FinnFest 2023 -tapahtumassa Duluthissa Minnesotassa ja liittyi kuoron kiertueelle Suomeen vuonna 2024, jossa kuoro esiintyi Helsingissä, Turussa, Tampereella, Lahdessa ja Hämeenlinnassa. Tänä kesänä Martti ei voinut liittyä kuoroon FinnFest 2025 -tapahtuman esiintymisiin, mutta jokaisessa esiintymisessä luettiin viesti Martilta. Hänen viestinsä viimeinen lause oli: ”Voit viedä miehen pois Suomesta, mutta et voi viedä Suomea pois miehestä”. Martti oli ylpeä suomalainen.
Lopuksi haluan tuoda esiin, että Martti oli ennen kaikkea nöyrä. Hän asetti aina muiden tarpeet omien tarpeidensa edelle. Hän halusi palvella ihmisiä. Hän oli Jumalan kädet maan päällä. Hän osoitti elämäntavallaan, mitä kristittynä oleminen tarkoittaa – huolehtimalla toisista.
Muistokirjoitus on suomennos Martin puolison Seijan kirjoittamasta muistopuheesta, jonka heidän tyttärensä Sandy luki hautajaisissa.
