Kuvat: Maarit Tuomikoski
95-vuotisjuhlavuottaan viettävä Toronton Agricolan kirkko järjesti pitkään odotetun Äitien ja tyttärien teehetken lauantaina 2. toukokuuta. Tapahtuman idean esitti naisjaoston puheenjohtaja Miriam Simpanen jo vuonna 2020, mutta koronapandemia siirsi sen toteutumista useilla vuosilla.
Agricolan Ohjelmasuunnittelutiimin puheenjohtaja Pirkko Shalden kertoi, että teehetki kokosi yhteen runsaasti äitejä, tyttäriä, isoäitejä, anoppeja, miniöitä, lastenlapsia sekä ystäviä eri sukupolvista. Osallistujien ikä vaihteli 10 vuodesta 97 vuoteen, mikä kuvastaa seurakunnan vahvaa sukupolvien välistä yhteyttä.
Agricolan 95-vuotisjuhlakomitean puheenjohtaja Cheryl Myrskog johti keskustelua ja loi lämpimän ilmapiirin. Hän jakoi muistojaan äidistään ja anopistaan sekä rohkaisi myös muita osallistujia avautumaan ja muistelemaan omia äitejään, anoppejaan, tyttäriään, isoäitejään ja muita tärkeitä naishenkilöitä heidän elämissään. Seurakunnan vanhimpiin jäseniin kuuluva Maija Nummi kertoi äidistään sekä niistä monista suomalaisista naisista, jotka tekivät pyyteettömästi paljon vapaaehtoistyötä Agricolan seurakunnan hyväksi sen alkuvuosina.
Iltapäivän ohjelmaan kuului perinteinen englantilainen teehetki, jossa tarjoiltiin teetä, voileipiä, skonssia ja leivonnaisia kauniista posliiniastioista. Jo alkuperäiseen teetapahtumaan suunniteltu Raisa Hasasen esittelemä esiliinakokoelma herätti myös kiinnostusta. Brittiläisestä Kolumbiasta saakka tapahtumaan mukaan tullut Raisa toi esille yhdeksän 1940-luvulta nykypäivään ulottuvaa esiliinaa, joiden joukossa oli keittiöesiliinojen lisäksi muun muassa pyykkipäivinä käytetty esiliina, palvelijan esiliina sekä kaksipuolinen kouluesiliina.
Raisalla on ollut yli kuuden vuoden ajan intohimoinen kiinnostus esiliinoihin ja niihin liittyviin tarinoihin. Hänen mukaansa projektin tarkoituksena ei ole ainoastaan esitellä vanhoja esineitä, vaan tallentaa niiden käyttäjiin liittyviä muistoja ja elämäntarinoita. Torontossa asuva Raisan äiti, Aili Korkka, auttoi keräämään tarinoita ja esiliinoja, ja nyt Raisa suunnittelee kokoelman luettelointia ja valokuvaamista sekä toivoo voivansa tulevaisuudessa laajentaa hanketta työpajoiksi ja keskustelutilaisuuksiksi.
Raisalla on myös tarkoitus jatkaa esiliinoihin liittyvien tarinoiden keräämistä. Tavoitteena on säilyttää paitsi esiliinat myös niiden mukana kulkevat muistot, perinteet ja sukupolvelta toiselle siirtynyt tieto. Toivomme, että tämä mielenkiintoinen projekti löytää myöhemmin tiensä myös lehden verkkosivuille finnishcanadian.comiin, jolloin kanadansuomalaiset eri puolilla maata voivat tutustua kokoelmaan ja sen tarinoihin.
Moni osallistuja kiitteli tapahtuman lämminhenkistä tunnelmaa. Kristiina Tikkanen kertoi saaneensa iltapäivän ajaksi Pirjo Roinisesta “adoptioäidin” ja nauttineensa keskusteluista, tarjoiluista sekä juhlavasta teehetkestä. Tikkasen mukaan tapahtuma oli niin onnistunut, että vastaava tilaisuus olisi hienoa järjestää uudelleen myös ensi vuonna.
Teehetki osoitti, kuinka tärkeä rooli eri sukupolvilla on Agricolan seurakunnan elämässä ja yhteisöllisyyden ylläpitämisessä.
