Kun Anna Tomi aloitti työnsä Toronton yliopiston slaavilaisten ja itäeurooppalaisten kielten ja kulttuurien osastolla, hän toi mukanaan myös henkilökohtaisen historiayhteyden, joka ulottuu sadan vuoden taakse. “Isoäitini äiti Saima saapui Torontoon aikanaan nuorena tyttönä Pohjanmaalta. Kuten minäkin sata vuotta myöhemmin, hän tuli Ohion kautta: ensin Ashtabulaan, jossa hänellä oli sukulaisia, jotka olivat muuttaneet Pohjois-Amerikkaan jo 1800-luvun lopulla,” Tomi kertoo. “Saima tapasi Torontossa tulevan puolisonsa, ähtäriläisen Heikin, joka oli täällä metsätöissä. He menivät Torontossa naimisiin vuonna 1926 ja muuttivat seuraavana vuonna Ähtäriin, missä isoäitini syntyi. On mukavaa ajatella, että heidän elämänsä Torontossa saa nyt jatkoa minun kauttani.”
Mouhijärveltä, eli nykyisestä Sastamalasta, kotoisin oleva Tomi on kirjallisuuden tutkija ja Toronton yliopiston uusi suomen kielen ja kulttuurin opetuspainotteinen (Teaching Stream) apulaisprofessori. Hän valmistui maisteriksi Helsingin yliopistosta ja suoritti tohtorintutkintonsa University of California, Berkeleyn pohjoismaisten kielten laitoksella, työskennellen ja asuen Kaliforniassa useita vuosia. Viimeiset vuodet ovat kuluneet akateemisten töiden parissa eri puolilla maailmaa: Uppsalassa, välillä Suomessa, Cincinnatissa Ohiossa ja Ann Arborissa Michiganissa. “Nyt Torontoon saapuminen tuntuu erityisen hyvältä, sillä se antaa mahdollisuuden asettua yhteen paikkaan,” Tomi toteaa. Hänen puolisonsa, Dylan Kenny, aloitti myös tänä syksynä Toronton yliopistossa professorina klassisten kielten laitoksella. Hän tutkii antiikin Kreikan runoutta ja filosofiaa. Perheeseen kuuluu myös kaksivuotias lapsi Alva. “Akateeminen maailma vaatii usein liikkuvuutta ja tietynlaista epävakautta, mutta olemme jo pitkään haaveilleet siitä, että voisimme juurtua yhteen paikkaan,” Tomi sanoo. “Torontoon tulimme nimenomaan aikeenamme asettua.”
Lapsuusmuistojen kaupunki
Vaikka muutto Kanadaan on suuri elämänmuutos, Tomille Toronto on kaupunkina jo lapsuudesta tuttu. “Isäni sisko on asunut koko aikuisikänsä Kanadassa, ensin Torontossa ja sittemmin Montrealissa. Kanadantätini kautta Torontoon liittyi lapsena erityistä hohtoa, ja minulla on myös omia hyviä muistoja vierailusta tänne lapsena.” Torontossa Tomia kiehtoo myös sen monikulttuurisuus: “Tämä on maahanmuuttajien kaupunki, mistä syystä tänne on helppo asettua. Ihmiset ovat tottuneita erilaisuuteen – ja kiinnostuneita siitä. On ihanaa kuulla monia kieliä ja elää ympäristössä, jossa on ihmisiä niin monesta eri kulttuurista. Se on minulle tärkeää myös vanhempana; on hienoa, että lapseni saa kasvaa paikassa, jossa moninaisuus on normi. On myös tärkeää, että suomalaisyhteisö tukee lapsemme suomenoppimista. Kun pohdimme muuttoa Torontoon, vaakakupissa painoi paljon suomalainen muskari ja muu suomenkielinen toiminta lapsille.” Kesällä Torontoon saapunutta Tomia ovat ilahduttaneet myös kaupungin vihreys, rauhalliset naapurustot ja hyvät pyöräilymahdollisuudet. “Ja ruoka! Täällä on loputtomasti hyviä kahviloita ja ravintoloita. Se tekee arjesta nautinnollista.”
Kieli, paikka ja moninaiset tarinat
Toronton yliopisto on yksi Pohjois-Amerikan harvoista, jossa suomen kieltä, kirjallisuutta ja kulttuuria voi opiskella. Tomi pitää kurssien jatkuvuuden turvaamista äärimmäisen tärkeänä. Humanistisilla aloilla ja erityisesti pienillä kielillä on hänen mukaansa yhä suurempi tarve puolustaa paikkaansa leikkausten keskellä. “On suuri ilo päästä mukaan Toronton yliopiston suomen kielen ja kulttuurin opetukseen, joka on ainutlaatuista Pohjois-Amerikassa. Kurssien tavoitteena on tarkastella suomen kieltä ja kulttuuria monipuolisesti ja syvällisesti osana pohjoismaista kulttuuria, historiaa ja yhteiskuntaa,” sanoo Tomi.
Tomi on tutkinut erityisesti sotienvälistä pohjoismaista modernismia, ja yksi hänen keskeisistä kiinnostuksenkohteistaan on matkakirjallisuus – erityisesti tekstit, joissa fyysisellä matkalla tai tietyllä paikalla on keskeinen rooli. Hän on käsitellyt muun muassa Karjalaan suuntautuneita kirjallisia “pyhiinvaelluksia” sekä utopistista matkakirjallisuutta. Nyt Kanadassa hän kokee saavansa uudenlaisen näkökulman emigranttien kirjallisuusperinteeseen. “Olen tutkimuksessani erityisen kiinnostunut siitä, miten kirjallisuus ja kielet ylittävät kansallisia rajoja – ja miten kokemusta paikasta tuotetaan, säilytetään ja myös haastetaan kirjallisuuden kautta. Tästä syystä koen tärkeäksi tutustua paikalliseen kokemustietoon maahanmuutosta ja liikkuvuudesta. Odotan innolla, että pääsen kuulemaan lisää Toronton suomalaisten kokemuksista sekä heidän suullisesta ja kirjallisesta perinteestään.”
Kielen opettaminen puolestaan avaa hänen mukaansa ikkunan ihmisten liikkuvuuteen – sekä fyysiseen että tunnetason – ja siihen, mistä syystä joku haluaa oppia juuri suomea. “Suomen opintojen pariin päädytään monenlaisista taustoista ja syistä. Jollakulla on suomalainen kumppani tai sukujuuret Suomessa, joku on ollut Suomessa töissä tai vaihdossa, ja toisinaan opiskelijoita kiehtoo kieliopillinen rakenne itsessään. Pienten kielten opetus on tärkeää taiteidentutkimuksen monimuotoisuuden ja kulttuurien välisen vuorovaikutuksen kannalta,” Tomi pohtii.
Kieli, kirjallisuus ja kulttuuriopetus
Tulevana lukuvuonna Anna Tomin opetus keskittyy suomen kieleen ja pohjoismaiseen kulttuuriin. Hän ohjaa opiskelijoita suomen kielen alkeista aina keskitason taitoihin asti, painottaen rakenteiden ymmärtämistä, sanaston kehittämistä sekä puheen ja kirjoittamisen harjoittelua. Kursseilla hyödynnetään myös suomenkielistä kirjallisuutta ja käännösharjoituksia, joiden avulla kielitaitoa syvennetään ja kulttuurinen ymmärrys laajenee. Tomi opettaa lisäksi pohjoismaisen kirjallisuuden klassikoihin keskittyvän kurssin, jolla perehdytään tunnettuihin teoksiin ja kirjailijoihin, kuten Henrik Ibsen, August Strindberg ja Tove Jansson.
Monikielisyys on hänelle myös henkilökohtainen asia. Kotona puhutaan englantia ja suomea rinnakkain. “Puhun lapselleni suomea, ja puolisoni oppii sitä samalla. Pidän hyvin tärkeänä, että lapsellani on pääsy nyt lapsena siihen perinteeseen, jota kieli välittää; vaikkapa isovanhempien sanaleikkeihin, loruihin ja lauluihin ja sitä kautta laajempaan kulttuuriperinteeseen. Siksi onkin niin hienoa asua paikassa, jossa suomi on aktiivisesti käytössä suomalaisyhteisössä.” “Toisaalta kieltä oppivan lapsen kanssa seurustelu muistuttaa jatkuvasti mukavalla tavalla, että kieli ei ole mikään monoliitti, jota joko osaa tai ei osaa, vaan että kieli ja kielellinen perinne syntyvät jokaisen puhujan suussa uudestaan jatkuvasti muovautuen. Meillä puhutaankin aika paljon myös sekakieltä ja moni lapsen keksimä hauska ilmaisu on vakiintunut osaksi puhettamme. On hyvä muistaa, että yksikielisyyden normi on nuori ja keinotekoinen.”
Ja mitä tulee kysymykseen “Mikä Suomi on?”, Tomi hymyilee: “Lapseni pohtii tätä usein ja vastaa itse, että Suomi on siellä, missä hänen isovanhempansa ovat. On mukavaa, että Suomi voi ainakin kerran vuodessa tulla Torontoon.”
Kohtaamisia suunnitteilla
Tomi toivoo saavansa tiiviin yhteyden paikalliseen suomalaisyhteisöön. Hän kertoo osallistuvansa mielellään kulttuuritapahtumiin, keskustelutilaisuuksiin ja lasten suomenkieliseen toimintaan. Entä minkälaisia tapahtumia Tomi itse haluaisi järjestää? “Minulla on kiinnostusta järjestää monenlaisia tapahtumia, joissa opiskelijat ja suomalaisyhteisö voivat kohdata: järjestäisin mielelläni esimerkiksi elokuvaillan ja keskustelutilaisuuksia nykykirjallisuudesta. Pidän paljon ruoanlaitosta ja kaipaan kovasti tiettyjä suomalaisia ruokia, eli ruoka-aiheiset tapahtumat ovat aina mukavia.”
Kieli, kirjallisuus ja kulttuuriopetus
Tulevana lukuvuonna Anna Tomin opetus keskittyy suomen kieleen ja pohjoismaiseen kulttuuriin. Hän ohjaa opiskelijoita suomen kielen alkeista aina keskitason taitoihin asti, painottaen rakenteiden ymmärtämistä, sanaston kehittämistä sekä puheen ja kirjoittamisen harjoittelua. Kursseilla hyödynnetään myös suomenkielistä kirjallisuutta ja käännösharjoituksia, joiden avulla kielitaitoa syvennetään ja kulttuurinen ymmärrys laajenee. Tomi opettaa lisäksi pohjoismaisen kirjallisuuden klassikoihin keskittyvän kurssin, jolla perehdytään tunnettuihin teoksiin ja kirjailijoihin, kuten Henrik Ibsen, August Strindberg ja Tove Jansson.
Kevätlukukaudella ohjelmaan kuuluu myös kulttuuriin, yhteiskuntaan ja politiikkaan keskittyvä kurssi, jossa tarkastellaan Pohjoismaiden kehitystä osana Itämeren aluetta. Näin Tomin kurssit tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden tutustua suomen kieleen ja kulttuuriin monipuolisesti sekä kielen että laajemman yhteiskunnallisen kontekstin kautta. Myös auditoijat ovat tervetulleita kursseille. Lisätietoja Tomilta: anna.tomi@utoronto.ca tai 416-946-3264.
Vapaa-aikaa perhe-elämän ja yliopistotyön ohella Tomilla on vähän, mutta neulominen ja ompelu auttavat häntä palautumaan: “Opin lapsena tekemään käsitöitä isäni äidiltä, ja nyt äitinä niiden tekeminen tuntuu erityisen hauskalta. Abstraktin ja älyllisen työn vastapainoksi on mukavaa tehdä käsillään ja saada aikaan jotain hyvin konkreettista. Tykkään erityisesti tehdä vaatteita sekä itselleni että Alvalle. Nopean kulutuksen aikakaudella on mukavaa pyrkiä tekemään asioita itse ja mahdollisimman hitaasti. Neulon mielelläni villapaitoja Alvalle ja saan iloa väriyhdistelmien suunnittelusta.”
