Kuvat: Hans Eetu Myrskog
Lähes 200 juhlavierasta kokoontui lauantaina 13. kesäkuuta näyttävään juhlagaalaan juhlistamaan Toronton Suomi-koulun 65. toimintavuoden päättymistä. Latvian Centressä järjestetyn juhlan ohjelma rakentui pitkälti oppilaiden musiikki-, tanssi- ja teatteriesitysten ympärille, mikä toi juhlaan paljon samaa tunnelmaa kuin entisaikojen suomalaiskoulujen kevätjuhlissa.
Illan ohjelmassa nähtiin Suomi-koulun omien harrastusryhmien, kuten teatteri- ja kanteleryhmien esityksiä, sekä musiikkiesityksiä Mona Hillisiltä ja Namleen Kaur Mallahilta. Myös Toronton Pelimannit toivat juhlaan oman musiikillisen panoksensa.
Yksi illan mieleenpainuvimmista hetkistä oli Toronton Suomi-koulun oman laulun Toronto Together virallinen ensiesitys. Laulu on osa Eeppi Ursinin ja Pohjois-Amerikan Suomi-koulujen yhteistä projektia, jossa yhdeksälle Suomi-koululle – mukaan lukien Toronton, Vancouverin ja Calgaryn koulut – syntyi oma laulu. Esitykseen lavalle kutsuttiin kaikki paikalla olleet Suomi-koulun oppilaat, opettajat, vanhemmat ja vapaaehtoiset. Myös juhlayleisöä pyydettiin liittymään mukaan lauluun, ja sanat oli painettu ohjelmalehtiseen.
Illan päätteeksi halukkaat pääsivät myös kokeilemaan kansantanssia Laine Roosin johdolla Toronton Pelimannien säestäessä.
Juhlaillallisen lisäksi koulun toimintaa tuettiin hiljaisella huutokaupalla, arvonnalla ja muulla varainhankinnalla. Avoinna olivat myös käteisbaari sekä Suomi-koulun oma Suomi-kauppa, jossa myytiin muun muassa suomalaisia herkkuja ja koulun logolla varustettuja tuotteita.
Illan aikana korostui yhteisön merkitys koulun toiminnan mahdollistajana – niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessakin.
Toiminnanjohtaja Minna Temisevä muistutti juhlapuheessaan, ettei illassa juhlittu vain koulua.
“Tänä iltana juhlistamme paljon muutakin kuin koulua. Juhlistamme yhteisöä, kieltä, kulttuuria sekä sukupolvia, jotka ovat tehneet yhdessä töitä pitääkseen ne elossa. Tunnistamme, että meidän tarinamme on osa paljon suurempaa tarinaa. Suomalaiset siirtolaiset ja heidän jälkeläisensä ovat sukupolvien ajan antaneet oman panoksensa Kanadan yhteiskunnalliseen, kulttuuriseen, taloudelliseen ja yhteisölliseen elämään. He rakensivat järjestöjä, kirkkoja, yrityksiä, kokoontumispaikkoja ja järjestivät kulttuuritoimintaa. Toronton Suomi-koulu on yksi pieni mutta tärkeä osa tätä perintöä.”
Pitkäaikainen suomalaisyhteisön vaikuttaja Hans Myrskog muisteli puheessaan omaa aikaansa koulun johdossa. Hän aloitti puheenvuoronsa henkilökohtaisella tunnustuksella:
”Minun täytyy tunnustaa teille jotakin. Minä rakastan meidän suomalaisyhteisöä!”
Tuo lause kuvasi hyvin sitä yhteisöllisyyttä, joka on ollut Toronton Suomi-koulun toiminnan perustana vuosikymmenten ajan. Myrskog liittyi koulun johtokuntaan vuonna 1980, jolloin oppilaita oli 32. Seuraavien vuosikymmenten aikana toiminta kasvoi merkittävästi: oppilasmäärä nousi yli sataan, koulu liittyi Ontarion Heritage Language -ohjelmaan, kesäleirit ja erilaiset tapahtumat vakiintuivat osaksi toimintaa ja parhaimmillaan oppilaita oli noin 200.
Myrskog muisteli puheessaan koulun eri vaiheita ja nosti myös esiin ihmisiä, jotka ovat vuosien aikana rakentaneet sen toimintaa. Hän esitteli paikalla olleen Kirsti Tarvaisen, joka toimi koulun johtajaopettajana 1980-luvulla. Maininta sai yleisöltä lämpimät aplodit. Erityisen kiitoksen sai myös edesmennyt pitkäaikainen johtajaopettaja Anneli Ylänkö, jonka yli 20-vuotinen työ jätti pysyvän jäljen Toronton Suomi-kouluun. Hänen aikanaan Toronton koulun esimerkki auttoi synnyttämään uusia Suomi-kouluja eri puolille Kanadaa, ja hänen aloitteestaan perustettiin myös Suomi-koulujen opettajien liitto.
Myrskog myös iloitsi siitä, että koulu jatkaa kehittymistään nykyisen johdon aikana.
Juhlavieraat pääsivät tutustumaan myös Myrskogin vuosikymmenten aikana keräämistä lehtileikkeistä koottuun näyttelyyn. Kuvien ja lehtileikkeiden äärellä moni pysähtyi muistelemaan menneitä ja löysi kuvista myös itsensä tai läheisiään vuosien varrelta.
Juhlassa huomioitiin myös Suomi-koulun laaja yhteisö ja eri sukupolvet. Tilaisuuden juontajana toiminut Talvi Maimets kertoi, että hänen isänsä oli suomalainen, mutta yhteys suomen kieleen ja suomalaisuuteen oli jäänyt etäisemmäksi. Maimets sanoi nyt eläkeläisenä löytäneensä tiensä suomalaisyhteisön toimintaan ja aloittaneensa muun muassa suomen opiskelun Toronton Suomi-koulussa.
Illan aikana nähtiin myös joitain onnitteluvideoita koulun ystäviltä ja yhteistyökumppaneilta. Tiukan aikataulun vuoksi kaikkia yhteisön tervehdyksiä ei voitu esittää juhlan aikana, mutta ne ovat edelleen nähtävillä koulun Facebook-sivuilla. Samoilla sivuilla on julkaistu myös vanhoja valokuvia menneiden vuosikymmenten varrelta, ja monet ovatkin kommentoineet löytäneensä kuvista itsensä, lapsensa tai tuttuja kasvoja vuosien takaa.
Juhlan kunniavieraana oli Toronton kaupunginvaltuutettu Rachel Chernos Lin, Don Valley Westin alueen edustaja kaupunginvaltuustossa. Hän toi kaupungin tervehdyksen ja luovutti Suomi-koulun 65-vuotisjuhlan kunniaksi kunniakirjan koulun toiminnanjohtajalle Minna Temisevälle.
Maailman vanhinkin on vielä nuorekas
Kun Vapaa Sana kirjoitti Toronton Suomi-koulun 40-vuotisjuhlasta vuonna 2000, jutun otsikkona oli Maailman vanhinkin on vielä nuorekas. Neljännesvuosisata myöhemmin tuo toteamus näyttää pitävän edelleenkin paikkansa.
Ajatus suomen kielen koulun perustamisesta Torontoon oli saanut innostusta virolaisten vastaavasta toiminnasta. Syksyllä 1960 Toronton Suomalaisen Edistysliiton puheenjohtajan Arvi Mansikan ehdotuksesta Edistysliitto lahjoitti hankkeelle 100 dollarin alkupääoman. Toronton Suomen Kielen Koulu aloitti toimintansa 10. marraskuuta 1960 ja ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat puheenjohtajaksi valitun Mansikan lisäksi sihteeri Marja Halonen, rahastonhoitaja Iiro Nummi sekä jäsenet Iiris Manner ja Holger Warva. Ensimmäisenä lukuvuonna kouluun ilmoittautui 33 oppilasta.
Vuosikymmenten aikana tästä yhteisöhankkeesta on kasvanut maailman vanhin Suomen ulkopuolella yhtäjaksoisesti toiminut Suomi-koulu. Myös Suomessa ymmärrettiin ulkomailla toimivien Suomi-koulujen merkitys, ja koulut ovat saaneet Suomesta tukea sekä opetuksessa käytettävien materiaalien että toiminnan rahallisen avustuksen muodossa. Tämä tuki ja yhteys laajempaan Suomi-kouluverkostoon ovat vahvistaneet Toronton koulun asemaa suomen kielen ja kulttuurin ylläpitäjänä maailmalla. Vastaavasti 80-luvulla liittyminen Ontarion Heritage Language -ohjelmaan vahvisti sen asemaa osana laajempaa perinnekieliverkostoa.
Toronton koulun esimerkki innoitti aikanaan myös uusien Suomi-koulujen perustamista muualla Kanadassa ja eri puolilla maailmaa.
Temisevä kertoi, että nykyisin Toronton Suomi-koulussa opiskelee noin 110 lasta, nuorta ja aikuista aina vauvoista senioreihin. Toiminta on vuosien aikana laajentunut perinteisestä kielikoulusta yhteisöksi, jossa opitaan kieltä, vaalitaan kulttuuria ja tarjotaan toimintaa eri-ikäisille. Osa tästä toiminnasta on harrastusten ympärille rakentuvat lauantaikerhot, joissa voi osallistua esimerkiksi teatteriin, kansantanssiin, kanteleensoittoon, musiikkiin ja kuvataiteeseen.
Puheessaan Temisevä kuvasi nykyistä Suomi-koulua kylänä.
”Me näemme Suomi-koulun kylänä. Lapset ovat sen keskiössä, mutta kylässä on paikka kaikenikäisille. Teemme asioita yhdessä, opimme kieltä ja kulttuuria, vaalimme perinteitä, juhlimme yhdessä ja tuemme toinen toistamme. Suomi-koulu on meidän kaikkien kylä.”
Kuudenkymmenenviiden toimintavuoden aikana tuhannet oppilaat, opettajat, vanhemmat ja vapaaehtoiset ovat jättäneet oman jälkensä Toronton Suomi-kouluun. Myös Temisevä nosti juhlapuheessaan esiin koko yhteisön merkityksen koulun historiassa. Hänen mukaansa Suomi-koulun matka on osoitus siitä, mitä yhteisö voi saada aikaan, kun ihmiset sukupolvesta toiseen sitoutuvat yhteiseen tavoitteeseen.
”Suomi-koulun historiaa ei ole rakentanut yksi sukupolvi eikä pieni joukko ihmisiä. Se on rakentunut tuhansien vapaaehtoistyötuntien, lukemattomien ihmisten antaman tuen, yhteisten talkoiden, sisun ja sen yhteisen uskon varaan, että tämä yhteisö on vaalimisen arvoinen.”
Koulu on muuttunut ajan mukana, mutta sen ydintehtävä – suomen kielen, kulttuurin ja yhteisöllisyyden vaaliminen Kanadassa – jatkuu edelleen.
