Lauantaina 25. lokakuuta juhlittiin loppuunmyydyssä varainkeräystilaisuudessa Toronton Suomi-Kodin 38-vuotista taivalta.
Tervetuliaismaljoin vastaanotetut juhlavieraat saivat aluksi seurustella vapaasti ja käydä tutkimassa juhlasaliin asetettua hiljaisen huutokaupan pöytää, joka notkui toinen toistaan arvokkaampia tavaroita – monet suomalaisia käyttö- ja koriste-esineitä.
Illan juontajana toimi Suomi-Kodin johtokunnan jäsen Talvi Maimets, joka on palvellut johtokunnassa jo useita vuosia. Maimets kertoi useiden suomalaisten tapojen, kuten kesämökin rantasaunoineen, kuuluvan myös hänen perheensä traditioihin – onhan hän isänsä puolelta suomalainen. Hänen virolainen äitinsä on kutsunut Suomi-Kotia kodikseen jo vuosia, joten ei ihme, että eläkkeelle jäänyt lääkäri on omistanut vapaa-aikansa Suomi-Kodille.
Maimetsin lisäksi juhlayleisön toivotti tervetulleeksi Suomi-Kodin johtokunnan puheenjohtaja Hannu Ylänkö sekä toiminnanjohtaja Juha Mynttinen.
Ylänkö muistutti juhlaväkeä myös syystä, miksi juuri sinä iltana oltiin kokoonnuttu Suomi-Kodin juhlasaliin. Vaikka koko kaupunki olikin tuolloin varsinaisessa baseball-huumassa, oltiin Suomi-Kodille kokoonnuttu nauttimaan hyvästä seurasta, ruoasta ja ohjelmasta. Juhlimisen lisäksi tilaisuuden keskiössä oli tietysti Suomi-Kodin toiminnan turvaaminen varainkeräyksellä. Maimetsilla olikin ilo kertoa anonyymistä lahjoittajasta, joka on luvannut tuplata marras–joulukuun aikana tulleet lahjoitukset 20 000 dollariin saakka. Nyt on siis paras mahdollinen aika lahjoittaa, ja kannattaa muistaa, että lahjoituksista saa myös verotusta varten kuitin.
Ylänkö mainitsi joitakin kohteita, joihin lahjoitusvaroja kipeästi tarvitaan. Senioripalvelukeskuksen tarjoamien aktiviteettiohjelmien saamat tuet ja osallistumismaksut kattavat vain osan kuluista. Ylänkö kertoi, että vuosittain noin 120 000 dollaria pitää löytyä muista lähteistä. Ylängön mukaan myös Suomi-Kodin asukkailleen tarjoamat maksulliset kotihoitopalvelut ovat ehkä asukkaista kalliita, mutta tosiasiassa alihinnoiteltuja. Sielläkin vuotuinen tarve on noin 100 000 dollarin luokkaa. Lisäksi Ylänkö mainitsi investoinnit rakennukseen, kuten uudet hissit – ”The need is great” eli tarve on suuri, totesi Ylänkö.
”Isäni mukaan onnellisuus on odotustesi ja todellisuutesi välinen ero”, siteerasi Ylänkö nyt jo edesmennyttä isäänsä, tohtori Veli Ylänköä, jonka varmasti jokainen juhlassa mukana ollut myös tiesi yhdeksi Suomi-Kodin perustajista.
”Tänä iltana emme kokoonnu vain aterialle ja huutokauppaan, vaan juhlistamme yhteisömme sydäntä, senioreitamme”, Mynttinen tiivisti tunteikkaasti illan tarkoituksen.
Don Valley West -aluetta edustava MP Rob Oliphant, väläytteli tervehdyksessään suomen kielen taitoaan aloittamalla sen kiitos-sanalla saaden vastaukseksi innostuneen jee-huudon yleisöstä. Huumorintajuinen Oliphant kertoi lisäävänsä sen sanavarastoonsa ja osaavansa nyt kolme sanaa suomea. Eikä yleisön tarvinnut kovin kauan miettiä, mikä se kolmas sana on, sillä Oliphant on tunnettu pullan ystävä ja hän kertoi hänen suosikkitapahtumansa olleen Suomi-Kodin pullanleipomispäivä, johon hän puolisoineen otti osaa.
Illan aikana tapahtuman järjestelyistä vastannut senioripalvelukeskuksen koordinaattori Sari Emas arpoi palkintoja, jotka runsaslukuinen joukko yksityishenkilöitä ja alueella toimivia yrityksiä oli tilaisuuteen lahjoittanut.
Illan ohjelmasta on vielä mainittava musiikista vastannut Esemble Vivant (George Koller, kontrabasso, Catherine Wilson, piano, Beth Silver, sello ja Norman Hathaway, viulu) sekä yllätysesiintyjänä nuori viuluvirtuoosi Matthew Hakkarainen, joka aloitti syksyllä Toronton sinfoniaorkesterin apulaiskonserttimestarina.
Merja Takkalan ja hänen keittiötiiminsä loihtiman maittavan illallisen aikana kuultiin tilaisuuden pääpuhujana Suomi-Kodilla ensimmäistä kertaa vieraillutta Suomen Kanadan-suurlähettilästä Hanna-Leena Korteniemeä.
Hän kiitti kutsusta ja sanoi olevansa varma, että ”tarvittiin paljon sisua, kahvia ja pullaa, joskus sanotaan tupakkaakin, että saadaan rakennettua ja ylläpidettyä tällaista kotia. Kiitokset kaikille teille tästä työstä.”
Korteniemi kertoi tulleensa Kanadaan noin yhdeksän kuukautta sitten ja vierailleensa tänä aikana jo melkein jokaisessa Kanadan provinssissa. Matkoillaan hän on havainnut, että Suomi ja suomalainen tietotaito on herättänyt suurta kiinnostusta muun muassa jäänmurtaja- ja metsäteollisuusaloilla.
Suurlähettiläs kertoi myös vakuuttuneensa suomalaisen sisun ilmentymistä eli elinvoimaisista suomalaisyhteisöistä, kuten Toronton Suomi-Kodista ja Sudburyn Finlandia Villagesta ja siitä, että Kanadassa rakennetaan vanhustenkoteja myymällä suomalaista pullaa!
Korteniemi huomautti myös, että vaikka jääkiekossa olemmekin kilpakumppaneita, olemme läheisiä liittolaisia mitä tulee turvallisuuteen ja puolustukseen.
”Tulemme todellakin aina muistamaan, että Kanada oli ensimmäinen maa, joka ratifioi Suomen Nato-jäsenyyden, kun haimme Naton jäseneksi vuonna ’22”, Korteniemi muisteli Suomen historiallista liittymistä Natoon.
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiset prioriteetit ovat olleet usein suurlähettiläältä kysyttyjen asioiden listalla täällä Kanadassa. ”Vastaukseni on ollut Ukraina, Ukraina ja Ukraina. Meille suomalaisille Ukrainan asia on meidän asiamme”, suurlähettiläs sanoi ja sai aikaan mahtavat aplodit.
Puheensa lopuksi suurlähettiläskin nauratti yleisöä suomalaisten ajatuksista onnellisuustilaston kärkipaikasta. Suurlähettilään mukaan suomalaiset tietysti luottavat tilastoon, mutta ihmettelevät kuinka onnettomia muut sitten mahtavat olla, jos kerta me olemme maailman onnellisin kansa!
