Pohjanmaalta kotoisin oleva lastenlääkäri Anu Kaskinen työskentelee parhaillaan Torontossa yhdistäen tutkimustyön ja kliinisen potilastyön.
Seinäjoella koulunsa käynyt ja Turun yliopistossa lääketiedettä opiskellut Kaskinen työskenteli ennen muuttoa Helsingin Uudessa lastensairaalassa lastenlääkärinä ja erikoistui munuais- ja elinsiirtolääketieteeseen. Hän on väitellyt lääketieteen tohtoriksi lasten kardiologian alalta.
Nyt arki pyörii Toronton keskustan tuntumassa tutkimustyön, kliinisen työn, lasten koulunkäynnin ja uusien kokemusten ympärillä.
Kaskinen toimii The Hospital for Sick Children -sairaalassa (SickKids) pääasiassa lasten munuaissairauksiin keskittyvässä tutkimusryhmässä, mutta tekee myös jonkin verran kliinistä työtä SickKidsin munuaisyksikön vastaanotolla ja päivystävänä lääkärinä. Lisäksi hän on perehtynyt komplementtivälitteisiin munuaistauteihin työskentelemällä aikuispotilaiden parissa Toronto General Hospitalissa ja Sunnybrookissa.
”Minulla on ollut pitkään haave lähteä ulkomaille hakemaan lisäoppia lääkärinä. Halusin nimenomaan tehdä tutkimusta, mutta samalla päästä mukaan kliiniseen työhön ja sairaala-arkeen. Yksi syy Kanadan valintaan oli se, että suomalainen lääkärintutkinto tunnustetaan hyvin ilman massiivista tenttirumbaa, mikä ei esimerkiksi Yhdysvalloissa olisi ollut yhtä suoraviivaista”, Kaskinen kertoo.
Perhe muutti Helsingin seudulta Torontoon kesällä 2024. Mukana muuttivat puoliso, joka tekee etätöitä suomalaisessa IT-yrityksessä, sekä lapset, 10-vuotias poika ja 7-vuotias tyttö.
Kielikylpy, kuvakortit ja naapuruston tuki
Lasten sopeutuminen uuteen maahan ja kieleen oli äidin näkökulmasta alussa suurin haaste.
”Nyt voin sanoa, että olemme sopeutuneet tosi hyvin, mutta alussa riitti haasteita. Tyttäremme oli Suomessa käynyt vain esikoulun, eikä hän juuri osannut lukea edes suomeksi. Kumpikaan lapsista ei puhunut englantia Suomesta lähtiessä”, Kaskinen muistelee.
Ensimmäisenä koulupäivänä tytöllä oli mukanaan isänsä tekemät kuvalliset fraasilaput. Niissä luki englanniksi esimerkiksi: ”May I go to the washroom?”, ”Can I fill my water bottle?” ja ”Will you play with me?”. Niiden avulla hän pääsi alkuun.
”Silloin tällöin tytär meni kansliaan itkien, josta sitten soitettiin vanhemmille. Välillä myös isoveli haettiin paikalle tulkiksi auttamaan. Useimmiten taustalla oli se, ettei hän ollut ymmärtänyt, mitä luokassa oli tapahtumassa, mikä teki tilanteista hänelle hyvin stressaavia”, Kaskinen kertoo.
Myös poika joutui opettelemaan uuden kielen arjessa. Hän kuitenkin ymmärsi englantia melko nopeasti, vaikka puhuminen vei oman aikansa. Molempien lasten kohdalla alku oli siis kielen suhteen iso harppaus.
Toronton arkea helpottivat mukava naapurusto ja kouluyhteisö.
”Meidät on otettu todella ystävällisesti vastaan. Tyttäremme alkoi puhua englantia kunnolla ensimmäisen vuodenvaihteen jälkeen. Kun isäni oli tammikuussa käymässä, tytär opetti hänelle iltaisin englantia ja iloitsi siitä, että osaa paremmin englantia kuin vaari”, Kaskinen naurahtaa.
Nyt hän osaa jo lukea ja tarttuu mieluummin englanninkieliseen kirjaan kuin suomenkieliseen, ja leikit sujuvat vuorotellen joko englanniksi tai suomeksi tilanteesta riippuen. Molemmilla lapsilla englanti onkin nyt äidinkieltä vastaavalla tasolla ja lapset ovat alkaneet korjata myös vanhempiensa englantia.
Komplementtijärjestelmä ja munuaissairaudet tutkimuksen ytimessä
Torontossa Kaskinen työskentelee lasten munuaissairauksiin keskittyvässä, kansainvälisessä tutkimusryhmässä, jonka erityisalana ovat komplementtijärjestelmän toimintaan liittyvät sairaudet (ks. faktalaatikko).
”Teen perustutkimusta: kasvatamme soluja ja tutkimme, miten komplementtijärjestelmä vaikuttaa munuaissoluihin ja miten komplementtijärjestelmää estävillä lääkkeillä voidaan estää haitallisia muutoksia. Lisäksi projektissani selvitetään, mikä merkitys komplementilla on tietyssä harvinaisessa munuaistaudissa”, Kaskinen kertoo.
Komplementtijärjestelmän merkitys ei rajoitu lasten harvinaisiin munuaistauteihin. Se liittyy keskeisesti kehon immuunipuolustukseen ja myös vanhemmilla ihmisillä tavallisiin sairauksiin.
”Esimerkiksi silmänpohjan rappeuma, jota esiintyy yleisesti iäkkäillä, on yksi sairaus, jossa komplementtijärjestelmä voi olla yliaktiivinen tai sen säätely pettää. Tutkimusryhmässämme on käynnissä myös tätä aihetta käsittelevä projekti, mutta en itse ole siinä vahvasti mukana”, Kaskinen kertoo.
Viime vuosikymmeninä komplementtijärjestelmää on alettu ymmärtää aiempaa laajemmin, ja sen toimintaa täsmällisesti hillitseviä lääkkeitä on tullut markkinoille. Kaikissa tilanteissa ei vielä tiedetä, kuinka tarpeellista hyvin spesifinen lääkehoito on – tämä on yksi niistä kysymyksistä, joita uudet tutkimukset pyrkivät selvittämään.
Perustutkimus on kuitenkin hidasta ja työlästä.
”Aluksi iso työ oli jo siinä, että opin solututkimuksen käytännöt, koska se oli minulle uutta. Seuraavan puolen vuoden ajan työskentelen erityisen potilasmateriaalin parissa, ja toivon, että saan tuloksia – olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia – ennen paluutamme Suomeen. Negatiivisia tuloksia ei aina ole helppo saada julkaistuksi, vaikka ne ovat tieteellisesti arvokkaita”, Kaskinen muistuttaa.
Silti motivaatio on vahva.
”Potilaiden tapaaminen kliinisessä työssä ja mahdollisuus etsiä tutkimuksen kautta selityksiä heidän sairauksilleen on iso motivaation lähde. En näkisi itseäni tutkijana ilman sitä, että olen myös lääkäri.”
”Täällä on ollut arvokasta päästä näkemään useita sellaisia potilaita, joilla on juuri näitä harvinaisia komplementtivälitteisiä munuaissairauksia, joita tutkimme. Suomessa olin nähnyt niitä selvästi vähemmän. On ollut myös hienoa seurata lähietäisyydeltä, miten maailman huippuosaajat heitä hoitavat. Sen kautta on tullut varmuutta myös omaan tekemiseen”, Kaskinen kertoo.
Suomalaisena lääkärinä kanadalaisessa sairaalakulttuurissa
Kaskisen mukaan sairaala- ja työskentelykulttuurissa on eroja Suomen ja Kanadan välillä, vaikka hoidon taso on molemmissa maissa korkea. Kanadassa korostuu usein konsensuksen hakeminen: tiimin jäseniä kuunnellaan paljon ja päätöksiä tehdään yhdessä. Moniammatillinen tiimityö on hänen kokemuksensa mukaan Kanadassa erityisen tiivistä, ja potilaan mielipidettä kuullaan hoitopäätöksiä tehdessä hyvin aktiivisesti.
Hänestä on hienoa, että Kanadassa on rooleja, kuten Nurse Practitioner, joilla on lääkärin oikeuksia tietyissä asioissa. He ovat erittäin osaavia ja tärkeä lisäresurssi. Kaskisen mielestä Suomessa voisi vastaavalla tavalla nostaa esiin erikoistuneiden sairaanhoitajien osaamista, ja myös heidän palkkansa voisi paremmin vastata vastuuta ja työn vaativuutta.
Tutkimuspuolella Kaskiseen on tehnyt vaikutuksen erityisesti toimintaympäristön koko. SickKids ja muut alueen sairaalat muodostavat niin suuren keskuksen, että potilasmäärät, tutkimusryhmien määrä ja käytettävissä olevat resurssit ovat Suomeen verrattuna aivan eri mittaluokkaa. Tarvittavat tutkimusmenetelmät ja laitteet ovat helposti saatavilla, ja eri tutkimusryhmien välillä tehdään hyvin aktiivista yhteistyötä.
Perhe tasapainottaa vaativaa työtä
Tutkimustyön ja sairaala-arjen vastapainoksi perheelle on ollut tärkeää, että Torontosta on löytynyt myös suomalaisyhteisö. Lisäksi laajemman perheen ja ystävien vierailut ovat olleet tärkeitä ja piristäneet arkea kivalla tavalla.
Tytär käy Suomi-koulua, ja perhe on osallistunut sen toimintaan ja tapahtumiin. Alkuvaiheessa perhe asui samalla kadulla Aki ja Minna Temisevän kanssa, mikä toi suomalaista seuraa heti Torontoon muuton jälkeen. Lisäksi perhe on löytänyt suomalaisperheestä hoitokoiran, jota he hoitavat välillä ja josta pitävät kovasti. Myös Kaskisen puoliso on löytänyt omia yhteyksiä suomalaisyhteisöstä ja tutustunut paikallisiin saunoihin suomalaisten seurassa.
Työ lasten munuaislääkärinä on välillä raskasta, etenkin vakavasti sairaiden potilaiden kohdalla. Tasapaino löytyy pitkälti perheen kautta.
”Jos minulla ei olisi perhettä, tekisin todennäköisesti vain enemmän töitä. Lasten kanssa kuluu energiaa, mutta koen saavani eniten juuri perheen kanssa vietetystä ajasta. Me teemme paljon kivoja asioita yhdessä”, Kaskinen kertoo.
Perhe on tehnyt useita viikonloppureissuja Toronton lähikohteisiin ja tutustunut alussa kaupungin turistikohteisiin. Mieleen ovat jääneet muun muassa Prince Edward County sekä matka Newfoundlandiin, jossa luonto, maisemat ja ruoka tekivät vaikutuksen.
Kaskinen harrastaa myös juoksua ja osallistui viime syksynä Toronto Waterfront -puolimaratoniin.
Paluu Suomeen horisontissa
Kaskisen perhe aikoo palata ensi kesänä takaisin Suomeen. Tutkimusjakso Kanadassa ei olisi toteutunut ilman Suomen Lääketieteen Säätiön ja Lastentautien tutkimussäätiön apurahoja, jotka ovat mahdollistaneet työskentelyn Torontossa.
”Tämä oli alun perin kahden vuoden projekti, ja vaikka mahdollisuuksia pidempäänkin oleskeluun varmasti olisi, meille tämä on hyvä aika palata. Poikani odottaa paluuta eniten – hänellä on paljon kavereita Suomessa. Mieheni työpaikka odottaa häntä takaisin. Tyttärelle paluu tulee todennäköisesti olemaan haastavin, koska hänen koulupolkunsa alkoi täältä”, Kaskinen pohtii.
Poika palaa Suomessa tuttuun kouluunsa, joka tarjoaa englanti toisena kielenä -opetusta. Tyttären tuleva koulu Suomessa on vielä harkinnan alla. Yhtenä vaihtoehtona perhe pohtii Helsingin Meilahdessa sijaitsevaa Englantilaista koulua, jotta Torontossa hankittu kielitaito säilyisi vahvana.
Tulevaisuuden haaveet ovat samalla hyvin arkisia ja suomalaisia.
”Henkilökohtaisesti unelmoin mökistä. Lyhyemmällä tähtäimellä unelma on se, että palaamme Suomeen ja sopeudumme sinne uudestaan. Työelämässä toivon voivani jatkossakin yhdistää kliinisen työn ja tutkimuksen, ja että pystyn Suomessa hyödyntämään sitä, mitä olen täällä oppinut”, Kaskinen summaa.
Komplementtijärjestelmä – elimistön “apujoukot”
- Komplementtijärjestelmä on osa elimistön puolustusjärjestelmää. Se koostuu veressä kiertävistä proteiineista, jotka auttavat immuunijärjestelmää tunnistamaan ja tuhoamaan taudinaiheuttajia.
- Kun komplementti aktivoituu, se voi merkitä esimerkiksi bakteerin ”maaliksi”, jotta puolustussolut löytävät ja tuhoavat sen tehokkaammin.
- Jos komplementtijärjestelmä on liian aktiivinen tai sen säätely ei toimi, se voi vaurioittaa myös elimistön omia kudoksia. Tällöin se voi olla osallisena esimerkiksi tietyissä munuaissairauksissa ja silmänpohjan rappeumassa.
- Viime vuosikymmeninä komplementin merkitys on tunnistettu entistä paremmin, ja sen toimintaa tarkasti sääteleviä lääkkeitä on tullut markkinoille. Samalla tutkitaan, missä tilanteissa tällainen hyvin kohdennettu hoito todella on tarpeen.
- Torontossa lastenlääkäri Anu Kaskinen tutkii, miten komplementtijärjestelmän yliaktiivisuus liittyy erääseen munuaistautiin ja miten sen haitallisia vaikutuksia voitaisiin estää.
