Gospelmuusikko Pekka Simojoki, evankelista Ilkka Puhakka ja Suomen New Wine -liikkeen johtaja, rovasti Jukka Jämsén kiersivät tammikuussa Kanadaa ja järjestivät kaksikieliset Majataloillat Toronton Agricola-kirkossa, Sudburyn Finlandia Villagessa, Thunder Bayn Hilldale-kirkossa ja Burnabyn Emmaus-kirkossa. Lisäksi he osallistuivat sunnuntain jumalanpalveluksiin Torontossa ja Burnabyssa.
Majataloilta – mistä on kyse?
Jukka Jämsén kuvaa Majataloillan perusrakennetta näin:
“Majataloilta on Pekan keksimä käsite. Tavoitteena on, että illassa olisi aina yhdessä laulamista, Raamattua ja sen pohjalta julistusta sekä rukousta. Näiden lisäksi haluamme, että mukana on myös rentoa yhdessäoloa – syömistä, juomista ja toisten kohtaamista.”
Pekka Simojoen vetämänä tällaisia iltoja on järjestetty Suomessa jo parikymmentä vuotta, ja vuodesta 2009 alkaen myös kiertävänä Majatalo-iltana, jossa sama trio vierailee eri seurakunnissa. Illan ideana on, ettei ole “esiintyjää ja yleisöä”, vaan ilta tehdään yhdessä. Ihmiset ovat mukana laulamalla, kuuntelemalla, rukoilemalla ja viettämällä aikaa toistensa kanssa.
Monella paikkakunnalla Suomessa Majataloiltoja järjestetään ilman kiertävää trioa, seurakuntien omana työnä. Kun kiertävä “Majatalo-porukka” on liikkeellä, mukana ovat Pekka, Jukka ja Ilkka, ja joskus myös kuoro ja bändi – jopa noin 30 henkilön voimin.
Roolit illassa jakautuvat selkeästi:
“Pekka toimii isäntänä ja johtaa sekä myös esittää lauluja. Ilkka toimii julistajana, eli Raamatun opettajana ja sitten minulla on tämä rukousten johtamisen tehtävä”, Jämsén kertoo.
Pekka Simojoki kertoo Majataloiltojen taustan liittyvän hänen lapsuuteensa, jonka hän vietti Afrikassa. “Siellä jumalanpalvelukset ovat sellaisia, että koko kylä tulee paikalle”, Simojoki kuvaa ja jatkaa: ”Köyhissä seurakunnissa papillekaan ei aina ollut varaa maksaa palkkaa, joten kaikki tehtiin yhdessä. Kun tulin Suomeen 15-vuotiaana, hämmästyin, että ihmiset istuvat kirkossa eivätkä sano toisilleen mitään, eivät katso toisiaan eivätkä edes hymyile. Ajattelin, että jos haluan tuoda jotain Afrikasta, niin toisin yhteisöllisyyttä ja iloa.”
Simojoki kuvaa Majataloiltojen tarkoitusta näin:
”Se on suunnattu erityisesti niille, jotka eivät jaksa tulla kirkkoon tai istua perinteisessä jumalanpalveluksessa. Halusimme tehdä vähän leppoisamman illan ja annoimme sille nimeksi Majataloilta. Ne ovat Suomessa todella tykättyjä – missä kuljemmekin, kirkot ovat täynnä, ja monet seurakunnat ovat alkaneet järjestää niitä itsekin. Toivon, että tällainen ilta voi vähän yllättääkin: “Ai seurakunnassa voi olla tällaistakin.”
”Samalla olen paljon pohtinut sitä, että olemme tehneet kirkosta ja seurakunnasta vähän kuin ohjelmatoimiston tai palvelulaitoksen: ihminen maksaa jäsenmaksunsa ja saa erilaisia ohjelmapalveluja. Afrikassa köyhissä seurakunnissa jokainen tekee sitä, mitä osaa. Se on se, mitä haluaisin tuoda Suomeen – yhteisöllisyyttä, me-henkeä ja omistajuutta: “tämä on meidän juttu”. Uskon, että pienissä yhteisöissä tämä on jo pidemmällä ja tulee ihmisille luontevammin. Täälläkin näen, miten emännät tekevät keittiössä ja miehet kantavat tavaroita; mitä enemmän tällaista syntyy, sitä enemmän usko ja hengellisyys maadoittuvat arkeen eivätkä jää yläpilveen.”
Mikä tekee Majataloillasta erilaisen kuin konsertti tai tavallinen seurakuntailta?
”Tarkoitus on rakentaa sellaista yhteisöllisyyttä, joka on sekä tunnistettavissa että tunnettavissa – laulut ja kaikki muu yhteinen palvelevat juuri sitä”, vastaa puolestaan Ilkka Puhakka ja jatkaa: ”Sitten on julistus ja opetus; sen ei tarvitse aina olla suoraa saarnaa, mutta sen tehtävänä on koskettaa ihmisen sielua sekä sanallisesti että tarinan kautta niin, että kuulija saa ikään kuin kosketuksen sanan Jumalalta, elävänä. Rukous puolestaan vie kokonaisuuden ytimeen: olemme kuulevan Herran edessä. Näistä syntyy se ilmapiiri. Kun kuoro on mukana, pelkät ilmeet, olemus, antaumus ja riemu tarttuvat ilman sanojakin. Pyrimme siihen, että kaikki osat yhdessä muodostavat eräänlaisen jumalanpalveluksen, yhteen tulemisen.”
Oman tehtävänsä Puhakka kiteyttää seuraavasti:
“Minun tavoitteenani on puhua Jeesuksesta niin, että ne jotka eivät häntä tunne, oppisivat tuntemaan, ja ne jotka hänet tuntevat, oppisivat syvemmin ymmärtämään häntä.”
Ihmisten tarinat – Jumalan kosketus
Kun miehiltä kysyy, millainen palaute kuvaa parhaiten, miksi he tekevät tätä työtä, vastaukset tulevat nopeasti ja konkreettisten ihmisten kautta.
Jämsén kertoo yhden esimerkin: ”Pyysin, että he, jotka haluavat rukousta sairauden vuoksi, nostaisivat kätensä ja nousisivat seisomaan. Sen jälkeen sanoin muille: ‘Te, jotka istutte, menkää jokainen jonkun luo, jolla on käsi pystyssä ja joka seisoo. Kun olette hänen luonaan, pyytäkää häntä laskemaan kätensä, niin näen, että kaikilla on joku’. Yksi kätensä nostaneista oli Jorma-niminen mies. Hänen luokseen tuli rukoilemaan noin 12–13-vuotias tyttö. Jorma kertoi jälkeenpäin, että hän unohti oman vaivansa ja alkoi enemmän isällisesti huolehtia siitä, että tyttö selviäisi tilanteesta. Seuraavana aamuna hänen pitkäaikainen selkäkipunsa oli poissa eikä hän ollut edes nostanut kättään selkäsairauden takia. Minusta se kuvaa hyvin sitä, miten Jumalan hyvyys yllättää ihmiset – emme me voi kontrolloida, miten rukouksiin vastataan.”
Simojoelle on erityisen merkityksellistä, miten yksittäinen laulu voi kantaa ihmistä vaikeiden vaiheiden läpi:
“Istuin junassa, kun puhelin soi. Soittaja oli minulle aivan vieras ihminen. Hän pyysi anteeksi, että soittaa, ja kertoi olevansa syöpäosastolla vaikeissa hoidoissa eikä tiedä, selviääkö. Hän sanoi, ettei hänellä ole muuta asiaa kuin kiittää yhdestä laulusta (Varjoista maan), joka oli pitänyt häntä hengissä. Sen jälkeen hän lopetti puhelun. Katsoin hetken ulos ikkunasta ja ajattelin, että tällainen palaute on tämän työn hienointa antia – se, että se minkä on kerran päästänyt käsistään, päätyy Jumalan käsiin ja kulkee sinne, missä sitä eniten tarvitaan.”
Agricolassa puhuttiin toivosta ja sydämen silmistä
Kanadan Majataloilloista ensimmäinen pidettiin 95. juhlavuottaan viettävän Agricolan seurakunnan tiloissa lauantai-iltapäivänä 10. tammikuuta. Tilaisuus toi yhteen noin 70 ihmistä. Naistoimikunnan tarjoilema kahvi ja leipomukset muuttuivat nopeasti osaksi illan tunnelmaa.
Pekka Simojoki aloitti tilaisuuden laululla “Elämä on nyt”, jonka jälkeen rukoiltiin. Illan aikana laulettiin useita lauluja yhdessä, ja ihmiset pääsivät mukaan jo alusta alkaen.
Ilkka Puhakka kertoi puheosuudessaan muun muassa kokemuksistaan Neuvostoliiton ja Venäjän vankiloissa, joissa hän toimi raamatunopettajana 18 vuotta. Hän kertoi olleensa jatkuvasti tilanteissa, joita ei hallinnut ja joissa ainoa turva oli Jumalassa. Siellä hän oppi tuntemaan Jumalan.
Yksi kertomuksista koski erään vankilan vanhinta vankia, joka kärsi rajusta kolmoishermokivusta. Vankien pyyntö rukouksesta johti siihen, että mies sai nukuttua kivuttoman yön – asia, joka teki suuren vaikutuksen vankeihin. Seuraavana päivänä tulkin kanssa työskennelleellä Puhakalla kesti jonkin aikaa ymmärtää, mitä oli tapahtunut, mutta lopulta hän oivalsi, että Jumala oli toiminut.
Ilkka avasi myös Efesolaiskirjeen kohtaa sydämen silmistä (Ef. 1:17–18):
“Kun Raamatussa puhutaan toivosta, se tarkoittaa sydämen silmiä, jotka näkevät”, hän sanoi. Sydämen silmät näkevät menneisyyteen – siihen, kenelle kuulumme ja kuka on meidät tehnyt. Nykyhetkessä ne näkevät merkityksen, valon ja mahdollisuuden; tulevaisuudessa elämän päämäärän ja Jeesuksen.
Jukka Jämsénin johdattama rukoushetki rakentui matalan kynnyksen osallistumiselle. Ihmiset ohjattiin kääntymään pareittain toistensa puoleen, mutta keneltäkään ei edellytetty rukousta ääneen – paikalla oleminen, hiljainen rukous tai toisen tukeminen riitti.
Osallistujien kokemuksia Agricolan Majatalosta
Tarja Ylänkö kuvasi illan ilmapiiriä näin:
”Tämä tilaisuus oli hengellisesti todella virkistävää. Saimme virkistyä yhteisestä uskosta. Kuulimme myös hyvin vaikuttavia tosikertomuksia Jumalan väkevästä voimasta. On ihanaa, että me kristityt olemme samalla puolella pelikenttää ja palvelemme samaa Jumalaa. Yhdessä oleminen antaa voimaa, elämän eliksiiriä ja iloa.”
Lapsetkin viihtyivät. Emily Kim, 10, kertoi illan olleen kiva ja sanoi, että laulut olivat illan parasta antia – hänelle kaikki laulut olivat entuudestaan tuttuja. Emilyn kahdeksanvuotias pikkuveli Henry kommentoi illan sujuneen hyvin ja sanoi pitäneensä myös erityisesti lauluista.
Anita Kuparinen nosti esiin tutun laulun merkityksen:
”Sama vanha ristin puu (eli Hymni) on erityisesti sellainen, joka on aina jäänyt mieleeni. Se tulee nytkin soimaan päässäni koko illan, mutta pidän siitä. Se on kaunis laulu, ja myös sen sanoma on kaunis: vaikka omat tunteemme ja kokemuksemme menevät ohi, risti pysyy.”
Anita kiitti myös Majatalo-trion tapaa kohdata kuulijat:
”Kaikilla kolmella oli hyvin erilainen tapa olla yhteydessä yleisöön. Pidin tarinoista, joita he kertoivat – siitä, miten Jumala on toiminut heidän kauttaan ja heissä, esimerkiksi vankilakertomusten kautta. Oli hienoa kuulla tällaisia henkilökohtaisia kertomuksia.”
Finlandia Villagesta Hilldale-kirkolle ja Emmaukseen
Sudburyn Finlandia Villagessa järjestetty Majataloilta kokosi arviolta noin 70 osallistujaa. Jeanna de la Morandiere, Finlandia Villagen vapaaehtois- ja ohjelmakoordinaattori, kertoi tilaisuuden olleen hyvin vastaanotettu ja tunnelmaltaan rento, lämmin ja osallistava. ”Moni kommentoi, miten merkitykselliseltä ohjelma tuntui, ja miten musiikki, tarinankerronta ja yhteisöllisyys tekivät uskosta helposti lähestyttävän ja henkilökohtaisen. Vieraat majoittuivat Finlandia Villagen Majatalo-rakennuksessa, joten Majataloilta löysi kodin kaukaa kotoa Majatalossamme.”
Thunder Bayssa Majataloilta pidettiin Hilldale-kirkolla. Eläkkeelle jäänyt rovasti Jari Lahtinen arvioi paikalla olleen noin 120 henkilöä:
”Tunnelma oli kotoisen juhlallisen iloinen ja väki yhtyi lauluun innolla. Hienosti jaksoivat suomalaiset vieraamme pitää mielenkiintoa yllä, vaikka myrskyiset säät mutkistivat heidän lentojaan.”
Tarjoiluista ei sielläkään tingitty:
”Pöytä notkui herkkuja, joita kannettiin selkä vääränä eri suunnista. Mainio alkuvuoden tapahtuma. Kiitokset Suomikompanjalle järjestelyistä”, Lahtinen kommentoi.
Burnabyn Emmaus-kirkossa Majataloiltaan osallistui noin 85 henkeä. Illassa esiintyi myös Emmaus-kuoro, jonka kuoronjohtajana toimii Terhi Miikki-Broersma.
Suomalaisyhteisöt, saunat ja sää – kokemuksia majatalomatkalta
Suomeen palattuaan Jukka Jämsén kuvasi sähköpostissaan matkaa mielenkiintoiseksi kokemukseksi suomalaisyhteisöjen keskellä eri puolilla Kanadaa. Hän kiinnitti huomiota siihen, miten paljon suomen kieltä ja suomalaisia perinteitä on säilynyt:
”Kanadansuomalaiset ovat mielestäni säilyttäneet [Suomessa asuvia] paremmin jotain vanhasta suomalaisuudesta asuessaan eri puolilla Kanadaa vähemmistönä. Sain kuulla paljon mielenkiintoisia juttuja nuoruudesta Suomessa ja sopeutumisesta eri työpaikkoihin 70-luvulta lähtien, samoin omien yritysten perustamisesta.
Saimme kokea hienoja hengellisiä kohtaamisia, rukoustilaisuuksia ja myös yksittäisiä rukoushetkiä, muun muassa vakavasti sairaiden puolesta. Meillä oli seurakunnissa yhteensä seitsemän tilaisuutta, joita pidettiin kahdella kielellä, yksi suomeksi Sudburyssa, yksi englanniksi Vancouverissa ja loput viisi molemmilla kielillä. Suomalaisyhteisöjen väki kertoi, että kansaa oli tilaisuuksissa paljon tavalliseen toimintaan verrattuna.”
Pekka Simojoki tiivisti oman kokemuksensa näin:
”Tavattiin mukavia ihmisiä ja kuultiin hienoja suomalaisten tarinoita. Myös Kanadan sää yllätti, sillä Thunder Bayhin jouduttiin yrittämään kahdesti, kun raju tuuli esti ensimmäisen laskeutumisen ja jouduimme palaamaan Torontoon, jossa odotimme lumimyrskyn keskellä seuraavaa lentoa kymmenen tuntia. Vancouver puolestaan helli auringonpaisteella.
Saatiin myös pari unohtumatonta saunakokemusta, savusauna Sudburyssa ja peräkärrysauna Vancouverissa!
Palaute meidän Majatalo-keikoilla oli erittäin lämmintä ja ehkä myös vähän yllättynyttä. Se oli monelle uusi ja erilainen kokemus olla kirkossa. Näimme paljon, opimme paljon ja tulemme mielellämme takaisin, jos Luoja suo!”
Majatalo-kiertueen järjesti ja kustansi Suomi Konferenssi.
Majataloiltoihin voi tutustua Youtubessa tai kuunnella netinkautta osoitteessa deiplus.fi/majatalo Radio Dein Majatalo-keskusteluohjelmaa, jossa evankelista Ilkka Puhakka, laulaja Pekka Simojoki ja pastori Jukka Jämsen kertovat toimittaja Ari Koivulahden kanssa elämän varrelta mukaan tarttuneita tarinoita.
