Little San Salvador Island aka Half Moon Cay
Lämpimään ja uusiin kohteisiin
Mitä enemmän ikää karttuu, sitä vähemmän pidän kiertomatkoista, joissa pitää pakata ja purkaa laukkuja muutaman päivän väliajoin paikkaa vaihdettaessa.
Ajatus risteilystä viehättää minua yhä enemmän, koska väliaikainen koti kulkee mukana minne tahansa mennäänkin. Ehdotankin risteilyä, kun pojantyttären kanssa mietimme, minne matkustaisimme yhdessä.
Gabby on valmistunut pari vuotta sitten sairaanhoitajaksi, tekee töitä saattohoidossa ja haluaa matkustaa kaikkina vapaa-aikoinaan. Taisi saada matkustamistartunnan isoäidiltään. Tähän mennessä hän ei ole vielä käynyt risteilyllä.
Haluamme jonnekin lämpimään, kun Kanadassa talvet ovat niin turkasen kylmiä. Karibialleko? Olen käynyt kolmella eri Karibian risteilyllä ja nyt voisin lähteä eri saarille kuin aikaisemmin. Löydämmekin lähes sellaisen matkan, siinä on vain kaksi ennen näkemääni paikkaa. Bonukseksi pääsen näkemään Costa Ricaa, jonne olen jo pitkään halunnut matkustaa.
Risteily alkaa Floridan Fort Lauderdalesta ja kulkee Bahaman Little San Salvadorin saaren, joka tunnetaan myös nimellä Half Moon Cay, kautta Aruban Oranjestadiin, sieltä Kolumbian Cartagenaan, Panaman kanavalle ja Colonin kaupunkiin ja sieltä Costa Rican Limónin satamaan. Paluumatkalla on käynti Grand Caymanin saarella ennen nousua Floridan Fort Lauderdalen satamaan. Risteilemme helmi-maaliskuun vaihteessa 12 päivää.
Matkan alku
Ennen matkaa vietän muutaman päivän Fort Lauderdalessa ystävien luona. Nämä kuljettavat minua eri tapahtumiin ja nähtävyyksiin. Matkalla niihin Trumpin Mar-a-Lago -huvila vilahtaa puiden välissä ja herättää hieman vastenmielisiä tunteita, vaikka uuden presidentin tullivaatimusten koko kauheus ei vielä tuolloin ole selvillä.
Gabby on tilannut risteily-yhtiö Holland-American kautta meille hotellin matkaa edeltäväksi yöksi. Hän kertoo tyytyväisenä saaneensa yhtiöltä yksityiskuljetuksen lentokentältä hotelliin. Pääsemme yhtiön bussilla satamaan. Kyllä on mukavaa, ettei meidän tarvitse pähkäillä, mihin terminaaliin mennä isossa satamassa.
Satamassa Holland-American edustajat johdattavat meidät kohteliaasti hymyillen oikeaan suuntaan, mutta viralliset maan virkailijat hätyyttävät meitä kuin karjalaumaa nopeampaan kulkuun niin, että meiltä molemmilta unohtuu jotakin. Kyllä on helpotus päästä laivaan, jossa meidät toivotetaan virvoitusjuomin tervetulleiksi.
Kaikki vanhoja ja raihnaisia – mutta aktiivisia
Hissiä odottaessa käy selväksi, että melkein kaikki matkustajat ovat senioreja, joista monet raihnaisia ja tarvitsevat kävelykeppiä tai pyörätuolia liikkumiseen. Valitan Gabbylle, että näky masentaa minua. Gabby on eri mieltä.
”Mikset ajattele, että he ovat henkisesti aktiivisia ja haluavat nähdä uutta, vaikka heillä on rajoituksia? Se on minusta suurenmoista!” Tuohan on hyvä näkökulma! Gabby tekee työtä saattohoidossa, ja ehkä se on pannut hänet näkemään positiivista masentavissa tilanteissa. Otan uuden asenteen ja reipastun siitä.
Uusi asenne avaa silmäni huomaamaan, mitä kaikkea vanhukset osaavat. Ylhäällä Variksenpesässä näemme usean ryhmän pelaavan monenlaisia lautapelejä ja tekevän valtavan suuria palapelejä. Itse en ole tehnyt paljon kumpaakaan. Kunnioitukseni kohoaa.
Ulkona varjon puolella kävelykierroksia tehdessämme tapaamme naisen neulomassa palasia sängynpeitoksi. Hän kertoo nauttivansa työstä niin paljon, että lahjoittelee aina valmiit peitot hyvätekeväisyyteen.
Taidestudiossa on ohjattua toimintaa. Ensi kertaa elämässä minäkin osallistun piirtelyyn (doodling), origamiin (japanilaiseen paperitaittoon) ja vesivärimaalaukseen. Olen hämmästynyt siitä, miten hauskaa näitä on tehdä. Samalla tutustun vierustovereihin. Voin ruveta harrastamaan samaa kotikaupungissakin.
Kuntosalissa on jatkuvasti paljon käyttäjiä, Gabby heistä ahkerimpia. Minä käyn ohjatussa venyttelyssä aamuisin. Ulkona kannella on tarjolla shuffle board, kävely- ja hölkkärata sekä pickle board -kenttä. Kokeilen kaikkia. Osallistumme pickle boardin opetukseen, mutta jo aamusta on liian kuuma minulle. Kahdelle kentälle on pitkät jonot, joten luovutan. Mitä minä valitin vaivaisista vanhuksista? Itse taidan olla siitä päästä ensimmäisiä.
Gabby käy uimassa laivan monissa altaissa ja ottaa aurinkoa pitkiä aikoja, vaikka tietää sen vaarallisuuden iholle. Gabby on lukenut nähneensä Holland America -yhtiön web-sivuilta, että yhtiö suuntaa palvelunsa iäkkäämmille asiakkaille. Sitä en ole huomannut aikaisemmilla risteilyillä, vaan silloin matkoihin osallistui kaikenikäisiä, vaikka ei koskaan paljon lapsia.
Pöytäkumppaneita
Muilla matkoilla olen kuulunut ryhmään, jonka kanssa kävimme syömässä samassa illallispöydässä. Nyt pyydämme päästä jaettuun pöytään. Emme koskaan tiedä ennakkoon, ketkä istuisivat samassa pöydässä. Tutustumme mielenkiintoisiin ihmisiin.
Monet ovat eläkkeelle päässeitä sairaanhoitajia, jotka mielellään jakelevat Gabbylle neuvoja, miten parhaiten säästää eläkerahoja. Kahden sairaalan johtajat heittävät oman neuvonsa joukkoon. Yksi heistä sattuu olemaan Thunder Bayn aluesairaalan entinen johtaja, joka nyt asuu Quebecissä.
Hämmästys, että suuressa maailmassa tapaa oman pikku kaupunkinsa asukkaita. Hän oli viime syksynä Suomessa patikkamatkalla, sekin vielä sattuma. Hän on myös ollut kilpatanssija, mutta hänen vaimonsa ei enää ole elossa eikä hän tunnu jatkavan harrastusta. Monia yhteisiä kokemuksia.
Amerikkalaiset pöytäkumppanit osoittavat sympatiaa meitä kanadalaisia kohtaan. Eräs herra tervehtii meitä ensi sanoikseen: ”Kai te tiedätte, millainen idiootti meillä on presidenttinä!” Eräs oregonilainen nainen tokaisee: ”Haluaisin Oregonin olevan Kanadan provinssi.” Monet muut sanovat olevansa tyytymättömiä nykytilanteeseen, mutta siitä ei kannata puhua lomalla.
Afrikan kokemus yhdistää
Tapaamme intialaisen pariskunnan, jolla oli nuoruudessaan 1970-luvulla kova kohtalo: mies menetti yhtäkkiä kotimaansa. Ugandanintialainen nuorimies oli saamassa arkkitehdin opinnot loppuun Nairobissa, Keniassa. Hän oli jo mennyt naimisiin kenianintialaisopiskelijan kanssa, kun Ugandan silloinen diktaattori Idi Amin karkotti kaikki intialaiset, noin 70 000, pois Ugandasta. Hänellä ei ollut kotimaata, mihin palata.
Intialaiset olivat saapuneet Ugandaan alun perin 1800-luvun lopussa rakentamaan Kenia–Ugandan rautatietä brittiläisvallan aikana. Myöhemmin heistä tuli varakkaita kauppiaita ja ammattilaisia (mm. lääkäreitä ja asianajajia).
Kanada tarjosi nyt Ugandasta karkotetuille pakolaisturvapaikat, niin myös tälle pariskunnalle. Täällä he molemmat saivat opiskeluaan vastaavan työn — mies arkkitehdin ja vaimo opettajan paikan. He ovat nyt eläkkeellä.
Muistan Idi Aminin liehumisen Ugandassa, sillä asuin silloin perheeni kanssa naapurimaassa Kongossa (silloisessa Zairessa). Kun Idi Amin tuli valtaan, rajat suljettiin, emmekä päässeet maahan. Jopa maan ylilennot kiellettiin.
Mieheni Henry, joka oli ammattilentäjä, oli tottunut lentämään viikoittain maan yli Kongosta Nairobiin. Idi Aminin aikaan piti kiertää pitkä lenkki etelään päin Ruandan ja Tansanian kautta Nairobiin.
Ugandalainen arkkitehti osuu pöytäämme useaan kertaan ja kertoo opiskelleensa stipendiaattina Tanskassa arkkitehtuuria ja käyneensä Ruotsissa ja Suomessa tutustumassa maiden arkkitehtuuriin. Hän tutki silloin Alvar Aallon töitä perusteellisesti ja puhui minulle niistä ihastuneena. Työaikanaan hän joutui tekemään projekteja 20 vuoden ajan Dubaissa, joita minäkin näin sittemmin valmiina käydessäni siellä turistina.
Hänen vaimonsa ja minä lainaamme kirjoja laivan kirjastosta ja vertaamme niitä. Kas kummaa, molemmat ovat valinneet afrikkalaisen kirjailijan teoksia ja suosittelemme niitä toisillemme. Minusta on hauskaa, että ventovierailla ihmisillä ilmenee tuttuja kosketuskohtia omaan elämään.
Half Moon Cay
Risteilyn ensimmäinen pysähdys on Half Moon Cay, joka tarkoittaa suomeksi Puolikuun saarta. Se on Holland-America -yhtiön (Carnival Corporation & plc on brittiläis-yhdysvaltalais-panamalainen laivanvarustamo ja maailman suurin risteilyvarustamo. Yhtiön alaisuudessa toimii 11 risteilyvarustamoa) yksityissaari eikä siinä ole vielä valtamerilaivalle tarvittavaa syvää satamaa, vaan meidät on kuljetettava maihin veneillä.
Pysähdys tarkoittaa auringonottoa ja uimista hiekkarannalla sekä lounasta puiden katveessa. Gabby on onnellinen, kun saa olla auringossa. Minä käyn uimassa muutaman kerran ja kuivattelen itseäni auringossa. Olen käynyt täällä ennenkin ja ihmettelen yhä uudelleen, miten laivan henkilökunta on pystynyt valmistamaan meille valtavan aterian monin eri keinoin — grillattuna, paistettuna, keitettynä. Lisäksi tarjoillaan kaikenlaisia salaatteja ja jälkiruokia. Heidän on pitänyt tuoda kattilat, polttoaineet, ruoka-aineet ja astiat laivalta. He tarjoilevat meille noutopöydästä hymyillen, pesevät astiat ja kantavat kaiken takaisin laivalle.
Lähden nopeasti pois lounaan jälkeen ja pääsen takaisin laivaan rankkasateen alkaessa. Gabby kastuu läpimäräksi, koska jonot pikku veneisiin ovat kasvaneet pitkiksi.
Jatkuu seuraavassa numerossa…
