“Musiikki on ehkä yksi ihmiskunnan varhaisimmista taiteellisen ilmaisun muodoista. Ehkä jopa aivan ensimmäinen.”
– Ghislaine Dionne
Teksti ja äänitallenne: Elliot Kelly
Kuvat: Hans Eetu Myrskog
Suomennos: Liisa Qureshi
Kanadanranskalainen sopraano Ghislaine Dionne ja kanadansuomalainen pianisti Lili Ahopelto esiintyivät kesäkuussa Kanadassa.
Sudburyssa juhannuksena pidetty Midsummer Magic -konsertti ja viikkoa myöhemmin Torontossa kuultu Summer Magic -konsertti alkoivat suomalaisten säveltäjien Oskar Merikannon, Toivo Kuulan ja Jean Sibeliuksen teoksilla, minkä jälkeen kuultiin monipuolinen valikoima eri musiikkityylejä niin Euroopasta kuin Pohjois-Amerikastakin.
Kanadan Sanomat osallistui 27.6. Agricolan kirkolla Torontossa järjestettyyn konserttiin yhdessä monien muiden kuulijoiden kanssa. Konsertin jälkeen osallistujilla oli tilaisuus jäädä nauttimaan kahvi- ja pullatarjoilusta sekä tapaamaan esiintyjiä. Koko konsertin äänitallenteen voi kuunnella täältä.
Vapaaehtoiseen pääsymaksuun perustunut konsertti tarjosi yleisölle monipuolisen ohjelman, joka sisälsi klassista liedmusiikkia, oopperaa, jazzia, kabareeta ja musiikkiteatteria. Ghislaine Dionnen poikkeuksellisen monipuolinen ja täyteläinen äänenväri sekä Lilin ilmeikäs, vivahteikas tekniikka, jossa yhdistyivät hienovarainen sävyjen käyttö ja vahva tunneilmaisu, tekivät konsertista erityisen hienon ja antoisan musiikkielämyksen.
Dionnen ja Ahopellon päätettyä konserttinsa yleisö sai kuulla vielä yllätysesityksen, kun Ghislaine Dionnen kymmenvuotias tytär Catherine Mäntynen lauloi Almirenan aarian Lascia ch’io pianga (Anna minun itkeä) Georg Friedrich Händelin oopperasta Rinaldo (1711).
Konsertin jälkeisellä viikolla Kanadan Sanomat haastatteli Ghislaine Dionnea ja Lili Ahopeltoa heidän elämästään ja musiikistaan Ontariossa sekä Suomessa.
Millaista oli esiintyä ensimmäistä kertaa yhdessä Kanadassa suomalaisyleisölle Sudburyssä?
Ghislaine: “Sudbury on kotikaupunkini, ja kun kasvaa kanadanranskalaisena, elää tavallaan omassa kuplassaan… Käydään ranskalaista koulua, katolisessa kirkossa… ja sitten päädytään Finlandia Villageen, Sudburyn [suomalaiseen] vanhainkotiin. Se on kotikaupunkini, mutta yhtäkkiä tunnen olevani Suomessa, koska kaikki puhuvat suomea, kaikkialla on Suomen lippuja, ja tarjolla on pullaa ja kahvia… On syynsä siihen, miksi suomalaiset siirtolaiset tulivat Pohjois-Ontarioon: se näyttää aivan Suomelta, eikä tarvita paljon, jotta paikka alkaa tuntua Suomelta. Kun tulet Kanadaan ja esiinnyt suomalaiselle yleisölle, annat heille mahdollisuuden olla yhteydessä kotimaahansa.”
Lili: “Olin juuri tullut vanhempieni kanssa Suomesta Kanadaan, ja ajoimme kohti Sudburya. Katselimme maisemia ikkunasta, näimme yhtäkkiä englanninkielisiä kylttejä, ja olimme kaikki vähän hämmentyneitä, koska ajattelimme: ‘Aivan, olemme nyt Kanadassa!’ Sitten ajoimme Finlandia Villageen ja koimme aivan saman kuin Ghislaine.”
Millaisia olivat varhaisimmat musiikkikokemuksesi lapsuudessasi?
Lili: ”Kävin lapsena lähes joka kesä sukulaisten luona Suomessa. Sukujuhlissa oli aina sama kaava: kaikki soittivat ja lauloivat yhdessä. Aloitin pianotunnit ennen kuin täytin viisi ja harmonikkatunnit seitsemänvuotiaana.”
Ghislaine: “Meidän perheessämme oli tällainen sääntö: jos et laulanut kaikkien edessä, jouduit tiskaamaan… Ja täytyy sanoa, että laulaminen perheen edessä, kun 70 ihmistä katsoo sinua, on aika paljon!”
Viime vuodesta lähtien Ghislaine ja Lili ovat järjestäneet useita konsertteja Suomessa. Niihin on kuulunut muun muassa kanadalaisten naissäveltäjien musiikille omistettu ohjelma, toinen konserttikokonaisuus ranskalaisen säveltäjän Gabriel Faurén ja hänen oppilaidensa musiikista sekä sarja erilaisia musiikkiesityksiä vanhainkodeissa ja kirjastoissa. Kun Ghislaine muutti takaisin Kanadaan viime syksynä, he päättivät järjestää yhdessä konsertteja myös Kanadassa, koska heidän yhteistyönsä oli ollut niin antoisaa.
Ghislaine suoritti pianonsoitossa alemman korkeakoulututkinnon, mutta löysi myöhemmin tiensä laulamisen pariin työpaikkakuoron kautta työskennellessään Kanadan tilastokeskuksessa (Statistics Canada). Hän tiesi tarvitsevansa laulutunteja, kun häntä pyydettiin laulamaan kuorossa soolo-osuuksia. Hänen laulunopettajansa kannusti häntä ja vakuutti, että hänellä oli lahjoja ammattilaulajan uraa varten, ja niin hänestä tuli laulaja.
Lili opiskeli pianoa Toronton yliopistossa ja ansaitsi samalla vuokrarahansa soittamalla harmonikkaa katusoittajana Toronton metroasemilla.
Lili, miten tuo kokemus vaikutti musiikilliseen kehitykseesi?
Lili: “Haha! Se oli mielestäni ratkaisevaa. Se auttoi minua ymmärtämään, ettei musiikin tarvitse olla niin vakavaa. Saatoin vain mennä kadulle esiintymään ja nähdä, miten erilaiset musiikkityylit tavoittavat ihmisiä… Se auttoi minua jatkamaan vaikeinakin aikoina. Saatoin vain mennä soittamaan, pitää hauskaa ja olla yhteydessä ihmisiin sekä nähdä, kuinka paljon iloa musiikki voi tuoda ihmisten kasvoille, kun he löytävät yhteyden siihen.”
Sekä Ghislaine että Lili suorittivat maisterintutkinnot Sibelius-Akatemiassa muutettuaan aikanaan Ontariosta Suomeen, eivät kuitenkaan samanaikaisesti. Ghislaine opiskeli oopperalaulua ja Lili pianonsoittoa.
Miten vertaisitte klassisen musiikin maailmaa Kanadassa ja Suomessa?
Ghislaine: “Klassinen musiikki on niin syvälle juurtunut Eurooppaan. Se on heidän taidemuotonsa. Sitä voisi verrata siihen, miten jääkiekko kuuluu kanadalaiseen kulttuuriin. Kaikki tekevät sitä. Jokaisella on suosikkijoukkueensa, vaikka ei seuraisi jääkiekko-otteluita. [Klassinen musiikki] on Euroopassa vähän samanlainen asia: se on heille kuin hengitysilmaa. Se kuuluu heidän kulttuuriseen taustaansa. Heidän kieleensä. Heidän perinteisiinsä.
Lili: “Suomessa on todella hyvä musiikinopetusjärjestelmä. Työskentelen musiikkiopistossa. Se on osa Suomen koulutusjärjestelmää ja sitä tuetaan julkisin varoin. Opettajalle se on ihanteellista: minun ei tarvitse huolehtia bisnespuolesta, vaan voin keskittyä musiikkiin ja oppilaisiin. Kanadassa taas minun varmaan pitäisi järjestää opetus itse omassa kodissani.”
Ghislaine, millaisia ensivaikutelmia sinulla oli Suomesta, kun saavuit sinne ensimmäistä kertaa aikuisena?
Ghislaine: ”Kun saavuin ensimmäisen kerran, kaikki näytti tutulta, paitsi että kaikki oli tehty puusta ja kaikkialla oli pastellisävyisiä taloja. Vasta ensimmäisen talveni aikana ymmärsin miksi: silloin kaikki oli NIIN PIMEÄÄ!”
”Olin ollut hyvin itsenäinen ja pärjäävä ihminen. Sitten saavuin sinne ja kaikki oli kuin sanasoppaa: sanoja, jotka vain jatkuivat ja jatkuivat… Kävelin kopiokoneelle ja yritin arvata, mistä napista pitäisi painaa. Se oli hyvin nöyryyttävä kokemus.”
”Toinen asia, joka kiinnitti huomioni, oli se, kuinka hiljaisia suomalaiset ovat… ja minä olen kanadanranskalainen… minä en ole hiljainen. Ja jos haluat tehdä kanadanranskalaisia ruokia, niin onnea matkaan. Siellä ei ole tarvittavia aineksia.
Asuttuani Suomessa 15 vuotta, opin arvostamaan hiljaisuutta, arvostamaan rauhallista elämää. Suomalaiset vaikuttavat hyvin pidättyväisiltä, mutta pohjimmiltaan he ovat syvästi tunteva kansa. Suomalaisten historia on monivaiheinen, he ovat kokeneet kovia, varsinkin itsenäisyytensä ensiaskelilla, mutta he etenevät koko ajan määrätietoisesti. Se on ihailtavaa.
Ghislaine, vietit Suomessa 15 vuotta suomalaisen miehesi ja nykyään kymmenvuotiaan tyttäresi kanssa. Mikä sai teidät palaamaan takaisin Kanadaan?
Ghislaine: “Suurin syy meille oli perhe. Miehelläni ei ole Suomessa suurta sukua, ja he asuivat kaukana toisistaan. Kanadassa minulla ei ole puutetta sukulaisista. Luulen, että meitä on nyt noin sata ihmistä… Tyttäreni voi olla Kanadassa enemmän yhteydessä kahden maan identiteettiinsä, koska suomalainen yhteisö Kanadassa on erittäin aktiivinen verrattuna kanadalaiseen yhteisöön Suomessa.”
Lili, yksi ensimmäisistä sooloresitaaleistasi sisälsi Jean Sibeliuksen Finlandian. Kerro tuosta kokemuksesta ja siitä, miten se vaikutti sinuun.
Lili: “Se oli hyvin intiimi itsenäisyyspäivätilaisuus, jonka järjesti Toronton Canadian Friends of Finland. Finlandia on erityisen tärkeä sävellys suomalaisille, ja kerroin tilaisuudessa taustaa Sibeliuksesta sekä kappaleen tunteellisesta merkityksestä. Esityksen päätyttyä, kaikki nousivat seisomaan kyyneleet silmissään, ja sitten minäkin aloin itkeä… Suomalaiset kokevat vahvaa yhteenkuuluvuutta, ja Suomen ulkopuolella asuvilla suomalaisilla side kotimaahan on usein vieläkin vahvempi. Tunsin suurta ylpeyttä kulttuuriperinnöstäni ja siitä, että sain olla siellä jakamassa musiikkia kaikkien kanssa.”
Musiikkinsa avulla Ghislaine ja Lili tuovat yhteen kulttuureja, jotka ovat muokanneet heidän elämäänsä. Heidän matkansa Suomen ja Kanadan välillä kuvastaa musiikin olemusta: se ylittää rajoja, säilyttää muistoja ja luo yhteenkuuluvuuden hetkiä kaikkialla, missä ikinä sitä kuullaankin.
Lue alkuperäinen artikkeli englanniksi täältä.
Read the original article in English here.
