Toronton suomalaisyhteisö juhlisti Suomen itsenäisyyspäivää 6. joulukuuta poikkeuksellisen yhteisöllisellä tavalla, kun Agricolan seurakunta, Suomi-Koti ja Toronton Suomi-Koulu järjestivät yhteisen juhlan Agricolan kirkolla. Iltapäivän juhlallisuudet käynnistyivät perinteisellä itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksella, jonka toimitti pastori Matti Kormano. Tilaisuus kokosi yhteen eri-ikäisiä suomalaisia ja suomalaisesta kulttuurista kiinnostuneita.
Jumalanpalveluksen musiikkiohjelma oli tänä vuonna erityisen rikas. Suomi-koulun kanteleensoittajat esittivät Beethovenin Ode to Joy, ja myöhemmin Agricolan kanteleensoittajat esittivät kappaleen Kotimaani ompi Suomi. Musiikista vastasivat myös Juha Tikkanen, Matti Palonen ja Namleen Kaur Mallah, ja yhdistettyä kuoroa (Agricolan kirkkokuoro ja Vox Finlandiae) johti Paul Hietala. Jumalanpalveluksen jälkeen siirryttiin ulos sankarivainajien muistomerkille, jonne laskettiin seppeleet kunnioittamaan Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleita sotaveteraaneja ja lottia.
Varsinainen itsenäisyyspäivän juhla jatkui alakerran seurakuntasalissa, jossa ohjelman juontajana toimi Hilkka Luus. Hän toivotti vieraat tervetulleiksi ja esitteli juhlan esiintyjät sekä puheenvuorot. Ohjelman aluksi laulettiin yhdessä ulkosuomalaisille rakas Jukka Kuoppamäen kappale Juuret Suomessa, joka toimi luontevana avauksena juhlan teemoille: juurille, identiteetille ja yhteisöllisyydelle.
Juhlaan sisältyi myös virallinen tervehdys: Suomen kunniavarakonsuli Torontossa Laura McSwiggan luki Suomen Kanadan-suurlähettilään Hanna-Leena Korteniemen juhlapäivän tervehdyksen.
Yksi illan odotetusti iloisimmista osuuksista oli Suomi-koulun lasten esittämä kansantanssiohjelma, johon osallistui myös muutamia aikuisia. Heti tämän jälkeen yleisö pääsi mukaan Laine Ruusin ohjaamaan tuolitanhuun, jota tanssittiin Matalan torpan balladin tahdissa. Osallistuminen oli vilkasta ja sai saliin kepeää liikehdintää ja naurua.
Runoesityksen tarjosi Marjatta Suurnäkki, joka lausui itse kirjoittamansa runon . Runon isänmaallinen ja kuvauksellinen ote teki siitä yhden illan pysäyttävimmistä hetkistä.
Juhlapuheen pitivät Aki ja Minna Temisevä, jotka ovat toimineet aktiivisesti Toronton suomalaisyhteisössä, erityisesti Suomi-Koulun toiminnassa. Heidän puheensa keskittyi yhteisön merkitykseen ja siihen, kuinka suomalaisuutta ja sen perinteitä vaalitaan Kanadan monikulttuurisessa ympäristössä.
Päivällinen tarjottiin pöytiin, ja sen valmistuksesta vastasi Agricolan naistoimikunta yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Tarjolla oli perinteinen suomalainen ateria: lihapullia kastikkeessa, perunamuusia, vihreitä papuja sekä puolukkasurvosta. Aterian päätteeksi nautittiin kakkukahvit ja pullaa.
Itsenäisyyttä kunnioittamaan oli saapunut väkeä laidasta laitaan: niin nuoria kuin iäkkäitä, sekä vasta Suomesta saapuneita että sukupolvien takaisia suomalaisjuuria omaavia. Suomi-Kodilta saapui bussilastillinen juhlaväkeä, ja paikalla oli myös nuoria perheitä lapsineen. Mukana olivat myös Torontoon loppuvuoden puolella tulleet suomalaiset lastenhoitajat Roosa Erkkilä Tampereelta ja Vilma Luhtanen Jalasjärveltä, jotka kertoivat viihtyneensä Torontossa hyvin. ”Täällä juhlitaan paljon hienommin kuin mihin olen Suomessa tottunut. En ehkä koskaan ole ollut näin hienossa itsenäisyyspäiväjuhlassa,” Vilma kertoi.
Tapahtuman taustalla toimi merkittävä joukko vapaaehtoisia. Agricolan seurakunnan toimistosihteeri Maarit Tuomikoski vastasi pitkälti monista käytännön järjestelyistä ja oli tärkeä taustavoima koko juhlapäivän onnistumisessa.
Itsenäisyyspäivän juhlapuhe Agricolan kirkolla 6.12.2015
Minna & Aki Temisevä
Hyvää itsenäisyyspäivää! On suuri kunnia olla juhlimassa 108-vuoden itsenäisyyttä kanssanne.
Tasavallan presidentti Alexander Stubb sanoi omassa juhlapuheessaan ulkosuomalaisille, että elämme monella tapaa rauhatonta aikaa. Siksi tämä päivä on entistäkin merkityksellisempi. Olemme kiitollisia veteraaneille ja kaikille, jotka taistelivat ja toimivat itsenäisyyden saavuttamiseksi.
Rauha ei kuitenkaan ole koskaan taattu ja sen eteen täytyy jatkuvasti tehdä työtä. Aki Temisevä: “Muistan, kun yksi tärkeitä suomalaisia rauhantekijöitä, edesmennyt presidentti Martti Ahtisaari kävi perheemme luona kylässä Sambiassa. Hänen johdonmukainen työ rauhan eteen eri puolilla maailmaa teki minuun nuorena miehenä suuren saavutuksen ja hänen esimerkkinsä innoittamina on moni edennyt samalla tiellä.” Tästä esimerkkinä Ahtisaaren kanssa työskennellyt ja kansainvälisessä politiikassa aktiivisesti vaikuttava nykyinen presidenttimme Alexander Stubb. Maailman rauhan edistäminen on samalla aktiivista työtä Suomen oman itsenäisyyden säilyttämiseksi.
Itsenäisyyspäivän puheessaan tasavallan presidentti Stubb kutsui ulkosuomalaisia viestin viejiksi. Me tuomme Suomea lähemmäksi maailmaa ja maailmaa lähemmäksi Suomea ja suomalaisuus elää meidän jokaisen elämäntarinassa.
Meillä ulkosuomalaisilla on se erikoinen tilanne, että meistä suuri osa on kokenut Suomen sisältäpäin asuessaan Suomessa ja myös ulkoapäin täältä maailmalta käsin ulkosuomalaisena tai suomensukuisena. Meille on jäänyt usein Suomi mieleen sellaisena kuin se meidän lapsuudessa oli. Meidän Suomi on myös erilainen riippuen milloin ja minkä ikäisinä lähdimme Suomesta, oliko se aivan hiljattain vai 70-luvulla tai kenties jaamme sen Suomikuvan, jonka vanhempamme tai isovanhempamme ovat kanssamme jakaneet.
Noiden kuvien ja kokemusten mosaiikista jäsentyy myös meidän jaettu ajatus ja kokemus suomalaisuudesta, jonka varaan esimerkiksi meidän rakas suomiyhteisömme täällä Torontossa nojaa. Tänne vuosikymmenten aikana luotu myös oma kanadansuomalainen yhteisö ja kulttuuri, Mini-Suomi, joka kukoistaa eri organisaatioissa, kuten Suomi-Kodissa, Agricolan kirkolla ja Suomi-koulussa ja lukemattomissa muissa yhteisöissä ja järjestöissä. Nuo tahot ovat meidän oman kulttuurimme kehto ja samalla myös turvaverkosto meille, jotka olemme seilanneet kauaksi äitiemme ja isiemme maasta.
Meillä on tiettyjä arvoja ja asioita, jotka ovat meille tärkeitä: suomen kieli, erilaiset juhlat, pesäpallo, sauna, sisu ja salmiakki. Näin joulun alla laatikot ja piparkakut tuoksuvat Suomelle. Maamme laulu ja Finlandia koskettavat tiettyä kohtaa sydämessä ja kun Suomi mainitaan uutisissa, meidät mainitaan uutisissa.
Joskus meidän yhteisöstä kuuluu huolestuneita henkäyksiä, että pysyykö Suomi-yhteisömme elinvoimaisena myös tulevaisuudessa ja onko suomen kieli ja kulttuuri nuoremmille sukupolville tärkeää ja merkityksellistä. Viime vuonna yksi Suomessa asuva ystävänikin kysyi, että miksi ihmeessä Kanadassa halutaan oppia suomea?
Suomi-koulu tarjoaa mielenkiintoisen ikkunan suomalaisuuteen ja suomalaiseen identiteettiin – ja auttaa hälventämään tuota huolta. Suomen kielessä ja kulttuurissa on vetovoimaa. Suomen kieltä opiskellaan, koska halutaan viestiä läheisten kanssa, saada yhteys omiin juuriin ja ymmärtää suomalaista kulttuuria, perintöä ja mielenlaatua. Monet haluavat pelastaa jo perheessä kadonneen tai katoamassa olevan kielen.
Mutta suomalaisuus on paljon muutakin kuin kieli: se on identiteetti, tunne kuulumisesta ja tietoisuus omasta historiasta. Yleensä tutkimuksissa sanotaan, että äidinkieli on tärkein identiteettiä määrittävä tekijä. Suomi-koulun kokemus on toisenlainen. Monet aikuiset suomen kielen ja kulttuurin opiskelijat kokevat olevansa kanadalaisia ja suomalaisia ja heidän kokemus omasta suomalaisuudesta on erittäin vahva, vaikka he eivät puhu alussa suomea ollenkaan.
Eli suomalaisuus on kansanomaisesti tunne sydämessä. Ehkä se on suomalainen piimä mikä virtaa suonissamme ja sydän, joka lyö suomalaisen iskelmän tahtiin. Suomalaisuus ei ole vain kieli vaan se tarina joka on osa meitä ja jonka tarinan osa me jokainen olemme.
Ajat ja maailma muuttuvat, mutta suomalaisuus sekä Suomessa että maailmalla on vankkaa tekoa. Suomalainen puu taipuu vaan ei katkea ja sisu vie meidät vaikka läpi harmaan kiven. Meillä on myös yhteisöjen voima ja talkoohenki ja se auttanut meitä rakentamaan parempaa Suomea ja maailmalla toimivia ulkosuomalaisyhteisöjä kuten todistamme tänäänkin täällä.
Näiden ajatusten kera toivotamme kaikille hyvää itsenäisyyspäivää ja rauhan vuosia!
Aki Temisevä on syntynyt Suomessa ja kasvanut Sambiassa. Hänen uransa on vienyt hänet neljälle mantereelle, ja hänellä on yli 30 vuoden kokemus johtotehtävistä liike-elämässä, markkinoinnissa ja kansalaisjärjestösektorilla. Tällä hetkellä hän toimii Kanadan YK-liiton (United Nations Association) pääsihteerinä. Lisäksi hän toimii vapaaehtoisena Osuuspankin ja Suomi-kodin hallituksissa, on Edistysliiton puheenjohtaja ja opettaa Toronton Suomi-koulussa.
Minna Temisevä on kulttuuriantropologi ja Toronton Suomi-koulun toiminnanjohtaja. Hän opettaa suomen kieltä ja kulttuuria ja vastaa koulun aikuisten opetusohjelmasta. Hän on asunut neljässä maassa ja hänellä on laaja kokemus kansalaisjärjestötoiminnasta, kehitysyhteistyöstä, kouluttamisesta ja viestinnästä. Hän työskentelee myös konsulttina, esimerkiksi Suomi-Seuran kansainvälisessä Suomi-koulujen hallintotiimissä
