Vuodenvaihteen aikaan Brantfordissa, Ontariossa, pelattiin perinteinen Wayne Gretzky International Hockey Tournament, joka kokosi nuoria jääkiekkoilijoita Kanadasta ja Yhdysvalloista. Eurooppaa turnauksessa edusti Grankulla IFK Suomesta. Turnaukseen matkasi U14-poikajoukkue, joka oli jaettu kahteen eri sarjoissa pelaavaan ryhmään GrIFK Green ja GrIFK White. Green pelasi seitsemän joukkueen sarjassa ja kruunasi matkansa voittamalla koko turnauksen. Turnaus tarjosi nuorille pelaajille korkeatasoista jääkiekkoa kanadalaisia joukkueita vastaan sekä ainutlaatuisen mahdollisuuden kokea paikallinen kiekkokulttuuri ja arki isäntäperheiden kautta.
Teksti ja kuvat: Jasmit Horkama
Kirjoittaja on yhden pelaajan äiti ja yksi joukkueen sometilin ylläpitäjistä
Grankulla IFK U14 -joukkueen Kanadan-turnausmatka tarjosi kovia pelejä, arvokkaita oppeja ja unohtumattomia elämyksiä kaukalossa ja sen ulkopuolella. Isäntäperheiden lämmin vastaanotto, paikallisen kiekkoyhteisön tuki ja yhteiset hetket tekivät matkasta enemmän kuin pelkän turnausreissun.
26.12. – Matka alkaa
Joulunpyhät jäivät taakse, kun GrIFK U14 -joukkue kokoontui Helsinki-Vantaalle. Edessä oli matka, josta jokainen pelaaja oli haaveillut: Kanada ja Wayne Gretzky International Hockey Tournament. Pitkän lentopäivän jälkeen saavuimme Torontoon ja jatkoimme bussilla Brantfordiin – jääkiekon syntymaahan ja Wayne Gretzkyn kotikaupunkiin. Ensimmäinen ilta meni nopeasti, mutta odotus tulevasta tuntui jo ilmassa.
27.12. – Ensimmäinen kosketus kanadalaiseen kiekkokulttuuriin
Aamupalan jälkeen suuntasimme Wayne Gretzky Sport Centerin jäälle totuttelemaan pienempään kaukaloon ja palautumaan matkasta. Illalla koitti monelle reissun jännittävin hetki, kun pelaajat tapasivat omat isäntäperheensä.
Brantfordissa pojat majoittuivat paikallisiin perheisiin, jotka ottivat suomalaisvieraat vastaan poikkeuksellisen lämpimästi. Isäntäperheet toivottivat pojat osaksi arkeaan ja perhettään, ja kaukana kotoa syntyi nopeasti tunne kodista.
28.–30.12. – Turnaushuuma
Turnauspäivät tarjosivat pelaajille arvokkaita kokemuksia kanadalaisesta pelikulttuurista. Pieni kaukalo vaati nopeaa päätöksentekoa, ja kamppailu oli jatkuvaa jokaisessa vaihdossa. Otteluiden tempo pysyi korkeana alusta loppuun, peli oli fyysistä ja suoraviivaista, myös erilainen tuomarilinja haastoi sopeuttamaan omaa pelityyliä lennossa. Pelaajien oli oltava valmiita reagoimaan nopeasti muuttuviin tilanteisiin, oppi, joka jäi varmasti mieleen.
Valmennuksen näkökulmasta erityisen hienoa oli nähdä, ettei joukkue luovuttanut missään vaiheessa, oli tulostaululla mikä tilanne tahansa. Pelien huippuhetki koettiin Green-peliryhmän finaalissa, jossa joukkue nousi kahdesti kahden maalin takaa tasoihin ja lopulta ohi. Viimeisten vaihtojen aikana kannustajien ääni peitti alleen valmentajien ohjeet, ja tunnelma hallissa nousi kattoon.
Turnausvoittoa juhlittiin yhdessä mukana olleiden perheenjäsenten, isäntäseura Brantford 99ers -joukkueiden, isäntäperheiden ja paikallisen yhteisön kanssa, joka eli ratkaisuhetket mukana tavalla, joka säilyy pelaajien muistoissa varmasti aina.
31.12. – Suurkaupungin sykettä ja kiekkotunnelmaa
Turnauksen jälkeen matka jatkui Torontoon. Kaupunkikierros, vierailu Hockey Hall of Famessa ja uudenvuoden tunnelma keskellä suurkaupunkia tarjosivat vastapainoa turnausarjelle. Illalla keräännyimme yhdessä jännittämään Nuorten Leijonien ottelua Kanadaa vastaan. Vuosi vaihtui kiekkoperheenä, kaukana kotoa mutta tiiviisti yhdessä.
1.1. – NHL-unelmien äärellä
Uudenvuodenpäivä tarjosi erityisen elämyksen, kun pääsimme seuraamaan Toronto Maple Leafsin aamuharjoituksia. Harjoitusten tempo ja vaatimustaso tekivät vaikutuksen, ja joukkueella oli myös mahdollisuus tavata suomalainen NHL-pelaaja Matias Maccelli. Kohtaaminen konkretisoi monelle, mihin pitkäjänteisellä työllä ja intohimolla voi päästä. Illalla matka huipentui NHL-otteluun Scotiabank Arenassa.
2.–3.1. – Elämyksiä ja pelejä
Niagaran putoukset, ystävyysottelut Aurora Tigersia vastaan sekä NBA-ottelu täydensivät matkan kokonaisuudeksi, jossa urheilu ja elämykset kulkivat käsi kädessä. Jokainen päivä toi uusia kokemuksia ja vahvisti joukkuehenkeä niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
5.1. – Kotiinpaluu
Kotimatkalle lähdettiin väsyneinä mutta onnellisina. Varustekasseissa mukana paljon enemmän kuin muistoja peleistä, mukaan tarttui yhteisiä kokemuksia, oppeja ja vahvistunut joukkuehenki. Matka hitsasi ryhmän tiiviiksi kokonaisuudeksi, jossa jokainen oli osa samaa tarinaa. Helsinkiin palattiin joukkueena, jota yhdistävät koetut hetket niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
Kokemus kaukalosta ja sen ulkopuolelta
Teksti: Minttu Leonard/Local Journalism Initiative Reporter
Matkan merkitys avautui pelaajille ja valmennukselle toki laajemminkin kuin ottelutulosten tai nähtyjen paikkojen kautta. Turnauksen jälkeen kysyimme kahdelta pelaajalta Oliver Dikertiltä ja Niilo Viikarilta sekä joukkueen valmentajalta Tuomas Valosaarelta, millaisena Kanada ja siellä koettu kiekkokulttuuri heille näyttäytyivät.
Kanadalainen ystävällisyys ja yhteisöllisyys näkyivät arjessa monin tavoin.
”Suomessa ei esimerkiksi takseissa juuri jutella. Täällä kuljettaja kysyi heti kuulumisia ja miten päivä on mennyt. Kaikki tuntuvat olevan puheliaampia”, Oliver kertoo.
”Ja se, että ihmiset hymyilevät ja kiittävät. Isäntäperhe kysyi koko ajan, mitä me haluamme syödä, minne mennä ja mitä tehdä”, täydentää Niilo.
Kanadassa koettu yhteisöllisyys teki vaikutuksen myös valmentaja Valosaareen, jolle matka oli jo kolmas kerta Kanadassa. ”Meillä on moni asia Suomessa tosi hyvin, mutta tämän ystävällisyyden ja yhteisöllisyyden veisi kyllä mielellään Suomeen. Täällä se näkyy selvästi vahvempana kuin meillä”, Valosaari toteaa.
Myös turnauksen palkinnot jäivät mieleen konkreettisella tavalla: mitalit olivat huomattavasti painavampia ja näyttävämpiä kuin mihin Suomessa oli totuttu.
Valosaari nostaa esiin matkan taustalla tehdyn pitkäjänteisen työn, josta Valosaari kiittää aktiivisia vanhempia ja erityisesti Ken Dikertiä: Joukkue on tukijoukkoineen kerännyt varoja jo seitsemän vuoden ajan niin, ettei yksikään 31 pelaajasta joutunut maksamaan matkasta itse. Varainhankintaan kuului muun muassa noin 1500 kotiovelle toimitettua joulukuusta.
”Eurooppaan voisi tehdä lyhyempiä matkoja, mutta Kanada on jääkiekon kehto. Tämä on sellainen kokemus, jota ei saa mistään muualta. Se myös sitouttaa ihmisiä toimintaan, kun mukana on pitkän aikavälin tavoite, Valosaari pohtii.
Pelikokemus Kanadassa erosi selvästi suomalaisesta arjesta.
”Kun katsomot elävät mukana, torvet soivat ja meteli on kova, fiilis on katossa. Peli on myös fyysisempää – täällä saa ajaa niin sanotusti vastapalloon ja on tullut aika kovia taklauksia. Joissain joukkueissa oli isoja pelaajia, ja he kyllä taklasivat aika kovaa”, Oliver kertoo, mutta hymähtää heti perään: ”Se kuuluu jääkiekkoon.”
GrIFK U14 jatkaa kauttaan Suomessa. Kanada antoi vertailupohjaa sekä pelaamiseen että yhteisöllisyyden vaalimiseen.
