Teksti: Minttu Leonard/Local Journalism Initiative Reporter
Kun Henry Huhtanen asteli Toronton Suomi-Kodin vuosikokouksessa 21.5. puhujapönttöön ja ojensi 10 000 dollarin shekin Suomi-Kodin johtokunnan puheenjohtajalle Hannu Ylängölle, tiesi hän edustavansa enemmän kuin vain järjestöä. Hän kantoi mukanaan yli satavuotista historiaa – tarinaa tuhansista kanadansuomalaisista, jotka löysivät yhteyden toisiinsa halki Kanadan. Finnish Organization of Canada oli tullut päätökseen.
Finnish Organization of Canada (FOC) -järjestö on ollut yli vuosisadan ajan maan laajuinen kattojärjestö suomalaisille yhteisöille Kanadassa. Sen juuret ulottuvat lähes 114 vuoden taakse, aikaan jolloin ensimmäisen siirtolaisaallon mukana saapuneet suomalaiset alkoivat rakentaa elämää uudella mantereella. FOC:n monivaiheinen historia on samalla osa Kanadan suomalaista siirtolaishistoriaa – kertomus aatteesta, sopeutumisesta, yhteisöllisyydestä ja kulttuurin säilyttämisestä.
Kuten monet muutkin kanadansuomalaiset järjestöt, FOC on saapumassa toimikautensa päätökseen. Järjestö on toiminut kattona monille organisaatioille, joista useimmat ovat jo lakkauttaneet toimintansa pienentyneen jäsenmäärän vuoksi. Osana toiminnan alasajoa on FOC:n johtokunta päättänyt lahjoittaa järjestön jäljellä olevat varat tarkoin valituille organisaatioille, jatkamaan sitä työtä, jota FOC on aikanaan ollut perustamassa.
Tässä artikkelissa ääneen pääsee yksi järjestön pitkäaikaisista toimijoista, 96-vuotias Henry Huhtanen, joka ojensi lahjoituksen FOC:n puolesta. Huhtanen on yksi niistä tuhansista, joiden elämää FOC:n ja sen alaorganisaatioiden toiminta on muokannut – ei ohimenevästi, vaan lähtemättömästi.
Yli vuosisata järjestötoimintaa
FOC:n virallinen historia alkoi lokakuussa 1911, jolloin Finnish Socialist Organization of Canada (FSOC) perustettiin kansalliseksi kattojärjestöksi eri paikkakunnilla toimiville kanadansuomalaisten vasemmistolaisille työväenjärjestöille. Järjestön päätoimipaikka oli Toronto ja sen ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat J.W. Ahlqvist, K. Holm, J.F. Lahti, P. Leskinen, J. Lindala, K. Lehto ja E. Pirttinen.
Perustamisvuoden lopulla FSOC:n alaisuuteen kuului jo lähes 20 paikallisyhdistystä, joista 12 toimi Ontariossa ja neljä Brittiläisessä Kolumbiassa. Vuoden 1913 alkuun mennessä jäsenjärjestöjä oli jo 40 ja niissä yhteensä noin 2 300 jäsentä.
FOC:n julkaisutoiminta oli poikkeuksellisen laajaa ja pitkäkestoista. Vuosikymmenten ajan sen keskeisiä julkaisuja olivat vuonna 1917 perustettu sanomalehti Vapaus, joka ilmestyi huippuvuosinaan kuusi kertaa viikossa ja viikottainen aikakauslehti Liekki, jonka perustamisvuosi oli 1936. Kaikun 100-vuotisjuhlanumeron mukaan nämä kaksi yhdistettiin vuonna 1974 viikkolehdeksi nimeltä Viikkosanomat. 1980-luvulla lehden nimeksi vaihdettiin Vapaus ja 1990-luvulla se korvattiin uudella julkaisulla, aluksi kuukausittain ja myöhemmin viisi kertaa vuodessa ilmestyvällä Kaiku/Echo-lehdellä.
Vuosikymmenten aikana julkaistiin myös muita lehtiä, kalentereita ja erikoisnumeroita, jotka palvelivat yhteisön tiedotusta, kulttuuria ja järjestötoimintaa.
Järjestön poliittisesti suuntautunut toiminta herätti epäluuloja viranomaisten taholta. Ensimmäisen kerran Kanadan liittovaltio kielsi FSOC:n toiminnan vuonna 1918, johon vaikutti Venäjän vallankumouksen jälkeinen poliittinen ilmapiiri. Toimintakielto jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi ja seuraavana vuonna järjestö sai toimilupansa takaisin, tosin sen poliittista toimintaa rajoitettiin.
Vuonna 1923 järjestö perustettiin uudelleen Kanadan liittovaltion perustamiskirjan nojalla nimellä Finnish Organization of Canada (FOC). Se jatkoi aktiivista julkaisutoimintaa ja työväenluokan etujen ajamista, kunnes vuonna 1940 liittovaltio takavarikoi järjestön omaisuuden ja julisti sen toiminnan jälleen laittomaksi. Tilanne muuttui toisen maailmansodan kuluessa, kun Kanadasta tuli Neuvostoliiton liittolainen. FOC vetosi yhteiseen pyrkimykseen vastustaa fasismia ja sai lopulta omaisuutensa takaisin ja oikeuden jatkaa toimintaansa vuonna 1943.
Toisen maailmansodan jälkeen järjestön poliittinen painotus alkoi pikkuhiljaa väistyä taka-alalle. Avun tarjoaminen sodan runtelemalle Suomelle toi kanadansuomalaisseurojakin yhteen maailmankatsomuksellisista näkemyseroista huolimatta. Vaikka poliittinen kahtiajako säilyi monin paikoin vahvana, muutosten tuulet olivat jo alkaneet puhaltaa. Kasvamassa oli uusi sukupolvi, jota kiinnosti ennen kaikkea FOC:n alla toimivien järjestöjen tarjoama kulttuuri- ja vapaa-ajan toiminta, kuten urheilu, musiikki, teatteri ja tanssi. Eräs näistä nuorista oli Henry Huhtanen, joka sodan päättyessä oli 16-vuotias.
FOC:n vuosisata Henry Huhtasen silmin
Henry Huhtanen syntyi Kanadassa suomalaisille vanhemmille ja kasvoi Sudburyn koillispuolella sijaitsevassa Garson Minen yhteisössä maatilan poikana. Suomi oli kotikieli ja suomalaisuus näkyi jokapäiväisessä elämässä. “Vaikka olen syntynyt Kanadassa, olen aina kokenut olevani ensisijaisesti suomalainen. Sanon aina, että sitä minusta ei saa pois.”
Tie Finnish Organization of Canadan (FOC) pariin kulki lehden, voimistelun ja teatterin kautta. Huhtasen äidille tuli kotiin Vapaus-lehti, ”niin kuin melkein kaikille [suomalaisille] sen ajan yhteiskunnassa”, Huhtanen toteaa. Hän kertoo kirjoittaneensa lehteen ensimmäisen kerran jo viisivuotiaana, kun äiti rohkaisi häntä kirjoittamaan “Perheen nuoremmille” -palstalle. “Vasta myöhemmin sain tietää, että olin ollut palstan ensimmäinen kirjoittaja’, Huhtanen nauraa.
14-vuotiaana Huhtanen sai töitä Sudburyssa painettavan Vapaus-lehden juoksupoikana. Hän muistelee kokemustaan lehden toimituksessa näin: “Olin maalla kasvanut poika, enkä tiennyt juuri muusta kuin maatilan töistä, eläimistä ja lypsämisestä. Kun näin ensimmäistä kertaa Linotype-painokoneen, se oli aivan ällistyttävä ja käänteentekevä kokemus!”
Aloittaessaan työt lehdessä, Huhtanen ei tiennyt sen olevan erityisesti vasemmistolaisten äänenkannattaja. Politiikka ei näytellyt roolia hänen elämässään silloin kuin ei myöhemminkään. Huhtaselle FOC ei näyttäytynyt niinkään poliittisena liikkeenä, vaan kulttuurisena ja sosiaalisena verkostona, joka ulottui syvälle yhteisön arkeen. Vasta myöhemmin hän tajusi, että monet tärkeät tapahtumat – voimistelunäytökset, Laulujuhlat, urheilukilpailut ja jokavuotiset Liittojuhlat – olivat osa FOC:n toimintaa. “Tansseihin mentiin sinne, missä tanssit pidettiin – ei siinä puoluepolitiikka painanut. Sudburyssa oli perinne, että häiden tansseihin ilmestyi aina sata kutsumatonta kaverinkaveria”, Huhtanen nauraa.
