Kun Eija ja Daniel Aalto muuttivat perheineen Edmontoniin vuonna 2014, tarkoitus oli tulla vain vuodeksi. Daniel oli saanut kiinnostavan postdoc-tarjouksen Albertan yliopistosta, ja perhe päätti tarttua mahdollisuuteen. Vuodeksi suunnitellusta muutosta on tullut yli vuosikymmenen mittainen elämä Kanadassa.
Perheeseen kuuluvat Eijan ja Danielin lisäksi lapset Sointu, 21, ja Olivia, 18, Sointun avopuoliso Rowan Clendening sekä Tilli-koira. Daniel työskentelee Albertan yliopiston kuntoutustieteiden tiedekunnassa associate professorina. Eija toimii MacEwan-yliopistossa apulaisprofessorina puheterapia-avustajaohjelmassa ja tekee lisäksi osa-aikaisesti yksityisen puheterapeutin työtä. Olivia opiskelee ensimmäistä vuotta fysiikan honors-ohjelmassa Albertan yliopistossa. Sointu valmistuu tänä keväänä musiikin kandidaatiksi McGill-yliopiston sävellysohjelmasta ja aloittaa syksyllä sävellyksen maisteriopinnot Ottawassa palkitun säveltäjän Dinuk Wijeratnen oppilaana. Rowan puolestaan valmistuu McGillistä honors-fysiikasta ja muuttaa Sointun kanssa Ontarioon jatkamaan opintojaan.
Kanadaan muutto ei ollut Aalloille ensimmäinen kansainvälinen vaihe. Perhe oli ollut aiemminkin Suomen ulkopuolella työn tai opiskelun vuoksi: Brysselissä vuonna 2003 ja Bernissä vuonna 2010. Myös Kanadassa perhe on asunut välillä muualla kuin Edmontonissa. Lukuvuoden 2023–2024 Aallot viettivät Montrealissa, kun Danielilla oli sapattivuosi ja Eija teki postdoc-tutkimusta École de technologie supérieure (ÉTS) -yliopistossa. Olivia kävi tuolloin paikallista lukiota ja Sointu opiskeli jo McGillissä.
Tutkimus toi Aallot Edmontoniin
Kanadaan muuton taustalla oli ennen kaikkea Danielin työtilaisuus, mutta muuttoon vaikutti myös perheen elämäntilanne. Eija oli aloittamassa väitöskirjaansa, joten tauko puheterapeutin työstä tuntui sopivalta. Lapset taas siirtyivät Turun suomalais-ranskalaisesta koulusta Edmontonin ranskan kielikylpyluokille – Olivia toiselle ja Sointu viidennelle.
Uuteen maahan asettuminen oli samaan aikaan innostavaa ja kuormittavaa. Arki oli aluksi niukkaa, kun perhe eli yhden palkan varassa. Syksyllä 2015 Eija hakeutui töihin ensin kouluavustajaksi erityisvarhaiskasvatukseen ja sen jälkeen puheterapeutin avustajaksi julkiseen koulutoimeen. Myös lasten koulun alku vaati totuttelua, sillä ranska oli kovin erilaista siihen, mihin lapset olivat tottuneet. Lisäksi tärkeät asiat selitettiin koulussa englanniksi, jota kumpikaan lapsista ei vielä osannut. Sopeutuminen tapahtui silti nopeasti.
Arjen erot tuntuivat aluksi myös hyvin konkreettisesti. Esimerkiksi kaupasta oli vaikea löytää sellaista ruokaa, joka olisi ollut nopeaa ja helppoa valmistaa. Siksi kotiruoka nousi tärkeään asemaan. Autoakaan ei ollut tarkoitus ostaa vain yhtä vuotta varten, mutta Edmontonin mittakaava pakotti nopeasti muuttamaan suunnitelmaa. Kahden kuukauden kuluttua perheellä oli Prutkuksi nimetty auto, jotta lapset pääsivät soittotunneilleen ja koko perhe liikkumaan helpommin.
Albertan luonto teki Aaltoihin nopeasti lähtemättömän vaikutuksen. Ensimmäiset matkat Kalliovuorille jäivät perheen mieleen voimakkaina kokemuksina. Erityiseksi muistoksi jäi hetki, jolloin valtava valkopääkotka liiti heidän autonsa editse sillalla aivan kodin lähellä. ”Tuntui, että luonto toivotti meidät tervetulleeksi”, he kirjoittavat.
Kvinttiympyrästä kvanttimekaniikkaan
Sekä Eijan että Danielin työ liittyy puheen tutkimukseen, mutta eri suunnista. Eija sai oikeuden toimia puheterapeuttina Kanadassa vuonna 2017 laajan paperityön jälkeen. Kliinisen työn ja Montrealissa tehdyn postdoc-vuoden jälkeen hän siirtyi takaisin vahvemmin akateemiseen työhön ja aloitti MacEwanissa apulaisprofessorina kesällä 2025. Hän vastaa puheterapia-avustajan koulutusohjelmasta , jossa opiskelee noin 30 opiskelijaa vuosittain. Eija jatkaa myös yhteistyötä Montrealin ÉTS -yliopiston kanssa, jossa hänelle myönnettiin dosentuuri vuoden 2025 lopulla.
Eijan tutkimustyö liittyy puheen tuottamiseen ja puheen havaitsemiseen. Tällä hetkellä hän analysoi pitkittäistutkimuksen aineistoa hankkeessa, jossa ultraäänibiopalautetta käytettiin haastavien englannin äänteiden oppimisen tukena. Hän tutkii myös, miten tällaisia menetelmiä voidaan hyödyntää puheterapia-avustajien koulutuksessa. Toinen hänen tutkimusalueistaan liittyy siihen, miten lapsen puheen selkeyttä voidaan arvioida ja tukea perhekeskeisesti.
Daniel puolestaan soveltaa matemaatikon koulutustaan suun ja kasvojen alueen biomekaniikan mallintamiseen. Mallintamista käytetään virtuaalisessa leikkaussuunnittelussa esimerkiksi suusyövän hoidossa. Lisäksi hän tutkii puheentuottamisen motorista kontrollia sekä laskennallisesti että kokeellisesti. Hän tekee tutkimusyhteistyötä useiden kanadalaisten ja yhdysvaltalaisten yliopistojen tutkijoiden kanssa.
Akateeminen maailma näkyy myös kotona. Perhe kertoo, että töistä, tutkimuksesta, kielistä ja opiskelusta puhutaan usein ruokapöydässä. Erityisesti kielitiede ja kielten rakenteiden vertailu ovat olleet Aaltojen kotona tavallisia puheenaiheita.
Olivia kuvaa Aaltojen kodin ilmapiiriä vahvasti akateemiseksi ja keskustelevaksi. ”Taiteelliset, akateemiset ja filosofiset keskustelut ovat perheessämme erittäin tavallisia: päivällispöydässä kuulee ja kuuli vuosia sitten jo keskusteluita kvinttiympyrästä kvanttimekaniikkaan”, hän kirjoittaa. Olivian mukaan tällainen kotiympäristö on tehnyt loogisesta ajattelusta hänelle luontevaa. Fysiikassa häntä kiinnostavat erityisesti Einsteinin suhteellisuusteoriat ja aika-avaruus.
Musiikki yhdisti ensin vanhemmat, sitten koko perheen
Musiikki on Aalloille yhtä perustava osa elämää kuin tutkimus. Eija ja Daniel tapasivat Helsingin konservatoriossa, kun Eijan opettaja ehdotti heille yhteistä osallistumista lied-kilpailuun. ”Työparista aviopariksi musiikin myötä”, he kirjoittavat. Vaikka molemmat siirtyivät myöhemmin muille aloille, musiikki ei kadonnut elämästä. Daniel soittaa edelleen pianoa päivittäin ja urkuja tanskalaisessa seurakunnassa pari kertaa kuukaudessa. Nuorempana hän soitti myös oboeta, opiskeli sävellystä ja voitti muun muassa Aalto-yliopiston fanfaarisävellyskilpailun. Eija puolestaan johtaa samassa tanskalaisseurakunnassa kuoroa. Pariskunta on myös esiintynyt yhdessä eri puolilla Suomea sekä Brysselissä, Montrealissa ja Edmontonissa.
Lauantaiaamut täyttyivät Aaltojen perheessä pitkään erityisesti isän pitämistä musiikin teorian oppituokioista. Sointu aloitti sellon soiton kuusivuotiaana, Olivia pianon neljävuotiaana ja siirtyi kuusivuotiaana viuluun. Myös perheen yhteiset konsertit ja musiikilliset joulutervehdykset ovat kuuluneet vuosien mittaan arkeen. Kotona lauletaan ja jollotellaan usein pienissäkin arjen tilanteissa. Rowan onkin kuvannut Aaltojen kotia leikillisesti paikaksi, jossa ”lauletaan aina, ihan kuin joku kultti”. Nykyään hän on jo itsekin mukana jollotteluissa ja opettelee samalla suomea.
Sointu jatkaa sävellyksen parissa
Sointu oli kiinnostunut säveltämisestä jo lapsena, ja ensimmäiset sellosävellyksensä hän teki jo alle 10-vuotiaana. Teini-iässä musiikista tuli hänelle enemmän kuin harrastus. Tuolloin hän osallistui aktiivisesti sello- ja sävellyskilpailuihin. Sointun ollessa 16-vuotias hän sai ensimmäisen tilaussävellyksensä, kun New Music Edmonton tilasi häneltä teoksen konserttisarjaansa. Sointu kuvaa itseään sekä säveltäjäksi että sellistiksi ja sanoo haluavansa uransa aikana toimia molemmissa rooleissa, vaikka opinnoissa painotus on tällä hetkellä sävellyksessä.
Ensi kaudella Sointu kertoo säveltävänsä teoksen Hamiltonin filharmoniselle orkesterille ja työstävänsä parhaillaan myös oopperaa. Kesällä hän työskentelee tutkimusavustajana McGillin musiikkipsykologian laboratoriossa. ”Musiikin ja tieteen kohtaaminen on aina kiinnostavaa!” Sointu kirjoittaa.
Suomalainen tausta ja monikielinen elämä näkyvät myös Sointun musiikissa. Hän kertoo, että kieli, symboliikka ja merkitys ovat usein hänen teostensa teemoja. Inspiraatiota tulee myös suomenkielisestä runoudesta: hän on säveltänyt esimerkiksi laulusarjan Kirsi Kunnaksen runosarjaan Yösinfonia.
Sointu arvostaa perheeltään saamaansa tukea. ”Tukeva ilmapiiri on artistille tärkeä. Olen säveltänyt kaikille perheenjäsenille kappaleita, joita he voivat soittaa tai laulaa, mikä on aina ihanaa”, Sointu kertoo.
Olivia suuntaa fysiikkaan
Olivia ei tällä hetkellä etsi musiikista ammattia, vaikka se on harrastuksena edelleen tärkeä osa hänen elämäänsä. Hän toimii Edmontonissa filharmonisen harrastajaorkesterin toisen viulun äänenjohtajana ja on esiintynyt orkesterin solistina. Musiikin rinnalla Olivia harrastaa aktiivisesti myös muun muassa karatea, laulua ja teatteria. Samalla hän rakentaa omaa suuntaansa tieteen puolella.
Olivialle suomalainen tausta ja monikielinen perhe-elämä ovat olleet luonnollinen osa arkea niin kauan kuin hän muistaa. Hän kertoo, että monen kielen osaaminen on tehnyt myös oppimisesta helpompaa: muistisääntöjä voi rakentaa eri kielten, matematiikan ja musiikin varaan, ja samalla uusien kielten käsittely sujuu luontevammin.
Suomalaisuus elää kielessä ja tavoissa
Aalloilla kotikieli on suomi, ja koko lasten koulun ajan heille on kerrottu myös suomenkieliset vastineet akateemiselle sanastolle. Suomalaista kirjallisuutta on luettu paljon, ja vuoden juhlia vietetään edelleen pääosin suomalaisen perinteen mukaan. Perhe esittelee mielellään suomalaisia ruokia, perinteitä ja tapoja myös ystävilleen. Samalla Aallot kertovat oppivansa mielellään myös muista kulttuureista ja kanadalaisuudesta. Erityisen merkityksellisinä he pitävät yhteyksiä paikallisiin alkuperäisväestöihin.
Aaltojen takapihalla on puulämmitteinen sauna, jota käytetään ahkerasti. Saunavieraiksi kutsutaan niin suomalaisia, muualta muuttaneita kuin kanadalaisiakin. Järveen takapihan saunasta ei pääse pulahtamaan, mutta Olivian mukaan sitä ovat korvanneet lumihangessa pyöriminen ja jopa 40 asteen pakkanen. Varsinkin kesäisin tunnelmaa luovat pihalle – saunavastojakin ajatellen – istutetut koivut.
Eijan ja Danielin mukaan juuri kieli on kuitenkin suomalaisuuden ydin: ”Kieli! Rakastamme suomen kieltä ja haluamme vaalia sitä. Se on paikallinen salakielemme ja supervoimamme. Kieli tuo mukanaan arvot, perinteet ja ajattelutavan!”
Kanadansuomalainen yhteisö on ollut Eijalle ja Danielille merkityksellinen ennen kaikkea ystävyyden, kielen ja yhteisten tapojen kautta. ”On aina ilo jutella kotikieltä ystävien kanssa ja päästää suomalainen huumori valloilleen. Tapaamme suomalaisia ystäviämme säännöllisesti ja käymme juhlimassa itsenäisyyspäivää porukalla”, he kirjoittavat. Eija veti myös Suomi-koulua muutaman vuoden ennen pandemiaa.
Edmontonista perhe puhuu lämpimästi. Se tuntuu heidän mukaansa ”ylikasvaneelta pikkukaupungilta”, jossa arki on sujuvaa ja ihmiset ystävällisiä. Rakkaita paikkoja ovat Muttartin kasvihuoneet, jokilaakso, Albertan yliopiston kasvitieteellinen puutarha ja Winspear Centren konserttisali.
Kun Aallot katsovat elämäänsä nyt, he näkevät sen suomalaisen, kanadalaisen ja kansainvälisen yhdistelmänä. Heidän mukaansa suomalaisuudesta ja suomalaisesta kulttuurista tulee todella tietoiseksi vasta silloin, kun muuttaa kauas ja saa etäisyyttä.
