Tapparan tuore mestaruus nosti jälleen esiin Kanada-maljan, suomalaisen jääkiekon tunnetuimman kiertopalkinnon. Kanadansuomalaisten vaikutus suomalaisen jääkiekon palkintoperinteeseen ei kuitenkaan rajoitu vain siihen, vaan heitä on kiittäminen myös naisten ja nuorten Suomen mestaruuksista pelattavien pokaalien synnystä.
Tampereen Tappara voitti jääkiekon Suomen mestaruuden ratkaisevassa seitsemännessä finaalissa 13. toukokuuta kaatamalla Kouvolan KooKoon maalein 2-1.
Kyseessä on tamperelaisseuran neljäs mestaruus viiden viime kauden aikana ja seurahistorian 21:s, kun mukaan lasketaan myös edeltäjäseura TBK:n kolme mestaruutta.
Kanadansuomalaisesta näkökulmasta mestaruudessa kiinnostaa erityisesti yksi suomalaisen urheilun arvostetuimmista kiertopalkinnoista, voittajajoukkueelle luovutettava Kanada-malja. Kanadansuomalaiset lahjoittivat sen Suomen Jääkiekkoliitolle vuonna 1950. Ensimmäisen kerran se luovutettiin keväällä 1951, jolloin mestaruuden voitti Tampereen Ilves.
Maljan hankkeen taustalla olivat erityisesti Ontarion Sudburyn suomalaisyhteisön jäsenet. Keskeinen hahmo oli Suomesta vuonna 1928 Kanadaan muuttanut Edwin Sandblom, Sudburyyn asettunut puuseppä ja intohimoinen jääkiekon ystävä. Sandblom osallistui aktiivisesti suomalaisyhteisön toimintaan ja halusi sodan jälkeen tukea vanhan kotimaansa jääkiekkoa aikana, jolloin Suomessa elettiin niukkuuden vuosia.
Hankkeessa olivat Sandblomin lisäksi mukana ainakin liikemies Arne Ritari sekä Sudburyn suomalaisyhteisön jäsenet Väinö Kuikka ja Lauri Tulkku. Tarkoituksena oli antaa Suomen Jääkiekkoliitolle pysyvä mestaruuspalkinto, joka symboloisi samalla kanadansuomalaisten yhteyttä suomalaiseen jääkiekkoon.
Canada-malja, jonka nimi kirjoitetaan alkuperäisessä muodossa c-kirjaimella, on vuosikymmenten aikana noussut suomalaisen jääkiekkokulttuurin symboliksi. Pokaalia säilytetään nykyisin Tampereen Jääkiekkomuseossa, ja se luovutetaan heti mestaruuden ratkaisseen ottelun päätteeksi voittaneelle joukkueelle vain hetkellisesti. Varsinaisissa juhlinnoissa käytetään 1990-luvun alussa valmistettua kopiota.
Varotoimista huolimatta alkuperäinen malja on kokenut kovia. Myös tänä keväänä sen kulho-osa irtosi juhlahumun keskellä.
Vuosien aikana Kanada-maljaa onkin jouduttu korjaamaan useita kertoja. Samalla siihen on lisätty uusia osia mestarijoukkueiden nimikaiverruksia varten, mikä on tehnyt pokaalista aiempaa korkeamman, painavamman ja näyttävämmän. Nykyisin malja painaa jo lähes 20 kiloa.
Kanada-maljaa kutsutaan jääkiekkopiireissä usein lempinimellä ”Poika”. Lempinimen alkuperästä liikkuu useita tarinoita. Jääkiekkokulttuurissa nimeä on myöhemmin yhdistetty myös Väinö Linnan romaaniin Tuntematon sotilas, jossa sotilaat kutsuivat kiljupannuna käytettyä m/29-paineastiaa ”pojaksi”. Kyse oli kenttäkäyttöön tarkoitetusta metallisesta paineastiasta, jota muokattiin sotilaiden arjessa monenlaiseen käyttöön. Samalla lempinimi on vakiintunut osaksi suomalaista urheiluperinnettä, sillä myös pesäpallon miesten Suomen mestaruuden kiertopalkintona toimivaa veistosta kutsutaan ”Pojaksi”. Itse palkinto on ollut käytössä 1920-luvun alusta lähtien.
Kanada-malja on ollut osa mestaruusjuhlia myös konkreettisella tavalla. Sen reunasta on juotu juhlamaljoja, siinä kerrotaan keitetyn nakkikeittoa ja perinteisesti ”Poika” on kulkenut joukkueen mukana myös mestaruussaunan lauteille. Nämä tavat ovat vahvistaneet sen asemaa enemmän kuin pelkkänä palkintona, osana voittaneen joukkueen juhlakulttuuria. Lempinimi elää vahvasti myös suomalaisessa urheilukulttuurissa ja musiikissa. Vuonna 2011 julkaistu Poju Heinosen Poika saunoo on vakiintunut osaksi mestaruusjuhlien tunnelmaa.
Kanada-malja on paljon enemmän kuin urheilupalkinto. Se on konkreettinen muistutus kanadansuomalaisten pitkästä yhteydestä suomalaiseen jääkiekkoon ja siitä, kuinka siirtolaisyhteisö halusi aikanaan tukea vanhaa kotimaataan urheilun kautta. Yli 70 vuotta myöhemmin sama pokaali kiertää yhä mestarijoukkueelta toiselle suomalaisen jääkiekkokevään tärkeimpänä symbolina.
Kanadansuomalaisten vaikutus suomalaisen jääkiekon palkintoperinteeseen ei kuitenkaan jäänyt vain alkuperäiseen Canada-maljaan, vaan heidän toimestaan suomalainen jääkiekko on saanut myöhemmin myös muita merkittäviä mestaruuspalkintoja.
Vuonna 2011 Suomen naisten jääkiekkomestareille ojennettiin ensimmäistä kertaa pokaali: Aurora Borealis -malja. Palkinnon rahoitus saatiin kokoon pääosin yksittäisten kanadansuomalaisten tuella, ja sen tarkoituksena oli kunnioittaa suomalaisen naiskiekkoilun kehitystä sekä Suomen ja Kanadan pitkää jääkiekkoyhteyttä. Idean palkinnosta oli saanut silloinen Kanadan Suomen-suurlähettiläs Christopher Shapardanov, joka oli vieraillut vuonna 2009 Suomen Jääkiekkomuseossa ja tutustunut Canada-maljaan. Shapardanov oli kysellyt vierailullaan, missä naisten vastaava palkinto oli ja saanut yllätyksekseen vastauksen, että sellaista ei ollut olemassa. Suurlähettilään ja jääkiekkoliiton kontaktien kautta Kanadasta löytyi maljalle tekijä ja varainkeruuta ryhtyi vetämään Kanada-Suomi Kauppakamarin puheenjohtaja Peter Auvinen.
Vuonna 2013 myös nuorten jääkiekon mestaruussarja sai oman palkinnon. Legacy Bowlin taustalla oli jälleen Sudburyn suomalaisyhteisö sekä erityisesti Sudbury Suomi Lions Club, joka organisoi varainkeruun. Hankkeessa oli mukana yli sata lahjoittajaa, mukaan lukien Michael Sandblom, alkuperäisen Canada-maljan syntyyn vaikuttaneen Edwin Sandblomin poika.
Näin kanadansuomalaisten perinne suomalaisen jääkiekon tukijana on jatkunut sukupolvelta toiselle. Canada-maljan lisäksi myös Aurora Borealis -malja ja Legacy Bowl muistuttavat siitä, kuinka jääkiekko on jo vuosikymmeniä ollut maitamme yhdistävä tekijä.
