Kun viulisti Matthew ”Matti” Hakkarainen nousi toukokuussa 2025 Jean Sibelius -viulukilpailun lavalle Helsingissä, yksi lapsuuden unelma toteutui. Kilpailu kuuluu maailman arvostetuimpiin viulukilpailuihin ja järjestetään Helsingissä viiden vuoden välein.
”Tuntui uskomattomalta olla Suomessa kilpailemassa ja nähdä Suomen lippu nimeni vieressä”, Hakkarainen kertoo.
Hakkaraisella on suomalais-taiwanilaiset sukujuuret. Hän on syntynyt ja kasvanut Palm Beach Gardensissa Floridassa, lähellä Lake Worthin suomalaisyhteisöä. Musiikki vei hänet yhteisön eteen jo varhain: ensimmäinen esiintyminen Suomi Talolla Lantanassa oli hänen muistikuvansa mukaan noin neljä- tai viisivuotiaana.
Äidin taiwanilais- ja isän suomalaistausta olivat yhtä tärkeitä Hakkaraisen lapsuudessa. Hänen äitinsä Gloria Hakkarainen on lääkäri ja harrastajaviulisti, ja juuri hän johdatti poikansa viulun pariin ja kannusti harjoittelemaan silloinkin, kun ei olisi huvittanut.
”Oman kokemukseni kautta näen suomalaisessa ja taiwanilaisessa kulttuurissa samoja arvoja: kovaa työtä, kurinalaisuutta ja kunnioitusta”, Hakkarainen sanoo.
Musiikki on säilynyt perheen yhteisenä asiana. Äidin jalanjäljissä viulua soittaa myös perheen kuopus, Mia Hakkarainen, 18, joka opiskelee Harvardissa matematiikkaa. Vaikka isä, Mikko Hakkarainen, ei soittanut mitään, hän kommentoi kilpailusuorituksia usein kriittisesti. ”Kaipa me kyllästyimme kaikki kuuntelemaan hänen kommenttejaan, vaikka hänellä ei ollut lainkaan omaa kokemusta soittamisen vaativuudesta”, Hakkarainen nauraa ja kertoo äidin lopulta saaneen sähköinsinöörinä työskentelevän kuusikymppisen isänkin aloittamaan alttoviulun soiton. ”On ollut ilo seurata hänen edistymistään soittajana, mutta hienointa on ollut huomata, miten isän sävelkorva on kehittynyt ja miten tämä on alkanut kuulla intonaatiota ja äänen laatua yhä tarkemmin”, Hakkarainen sanoo.
Molemmilta puolilta sukua on jäänyt myös vahvoja makumuistoja. Hakkaraisen lempiruokiin kuuluvat äidin puolen isoäidin sticky rice ja isän puolelta tuttu riisipuuro.
Hakkaraiselle suomalaisuus liittyy ennen kaikkea isän puolen isovanhempiin. Hän kuvaa heitä käytännöllisiksi ja lämminsydämisiksi.
Lapsuuden Suomen-matkoilta mieleen jäivät luonto, mökkimaisemat, metsät, järvet ja hiljaisuus. Niissä hetkissä hän kertoo ymmärtäneensä suomalaisten suurta kunnioitusta luontoa kohtaan.
Hakkarainen on hiljattain saanut myös Suomen kansalaisuuden. Kansalaisuus merkitsee hänelle paljon, ja hänen tavoitteenaan on käydä Suomessa yhä useammin.
Viime huhtikuussa Hakkarainen matkusti Suomeen kumppaninsa Thomas Roy-Rochetteen kanssa, joka oli Suomessa ensimmäistä kertaa. He vierailivat Helsingissä, Turussa ja Heinolassa, jossa Hakkarainen kävi isovanhempiensa haudalla. Quebec Cityssä varttunut Roy-Rochette koki ensimmäisen aidon suomalaisen saunansa. ”Emme malta odottaa, että pääsemme palaamaan Suomeen – toivottavasti pian”, Hakkarainen kertoo.
Torontosta uusi työ ja yhteinen koti
Hakkarainen muutti New Yorkista Torontoon syksyllä 2024 osallistuakseen Glenn Gould Schoolin Rebanks Family Fellowship -ohjelmaan. Vuosi toi esiintymisiä Toronton alueella ja työtä merkittävien kansainvälisten taiteilijoiden kanssa.
Pian muuton jälkeen Toronto Symphony Orchestrassa (TSO) järjestettiin koesoitto apulaiskonserttimestarin tehtävään. Hakkarainen voitti koesoiton ja aloitti tehtävässä kaudella 2025–2026.
Konserttimestari johtaa ensimmäistä viulusektiota ja toimii linkkinä kapellimestarin ja soittajien välillä. Apulaiskonserttimestarina Hakkarainen tukee konserttimestaria ja siirtyy joissakin ohjelmissa tämän paikalle.
Työhön kuuluu myös paljon ennakkovalmistelua. Suurissa orkestereissa ohjelma voi vaihtua viikoittain, ja yhteisharjoituksia on vain muutama ennen konserttia.
Muutolla oli myös henkilökohtainen merkitys. Torontossa Hakkaraista odotti hänen kumppaninsa Roy-Rochette, joka soittaa fagottia National Ballet of Canada Orchestrassa. Pari oli asunut erillään noin kaksi ja puoli vuotta ennen Hakkaraisen muuttoa Kanadaan.
Sibeliusta Elina Vähälän johdolla
Hakkaraisen Suomi-yhteys on vahvistunut myös musiikin kautta. Vuonna 2024 hän osallistui Kuhmossa kansainvälisesti tunnetun viulistin ja viulupedagogin Elina Vähälän kursseille. Yksi opetuksen keskeisistä teoksista oli Sibeliuksen viulukonsertto.
Vähälän tekninen taituruus ja musiikillinen ajattelu olivat tehneet Hakkaraiseen vaikutuksen jo aiemmin, kun Vähälä esiintyi Princeton Symphony Orchestran solistina.
Kuhmossa Vähälä toi esiin muun muassa sen, miten Sibeliuksen viulukonserton alkuperäisversion ideat voivat vaikuttaa nykyversion tulkintaan. ”Pienet vivahteet voivat yhdessä vahvistaa esitystä todella paljon”, Hakkarainen sanoo.
Hakkaraisen mukaan teoksen ymmärtäminen vaatii soittajalta oman stemman lisäksi orkesterin osuuksien, säveltäjän elämän ja aikakauden tuntemista.
Kilpailut kasvattavat soittajaa
Hakkarainen voitti 18-vuotiaana merkittävän kansainvälisen Rodolfo Lipizer -viulukilpailun Italiassa. Voitto antoi itseluottamusta, mutta myöhemmissä kilpailuissa hän jäi välillä alkuvaiheisiin tai semifinaaleihin.
”Tulosten arvaamattomuus on osa kilpailuja. Minulle kilpailujen tärkein merkitys on mahdollisuus kehittyä soittajana ja taiteilijana sekä laajentaa omaa musiikillista näkökulmaani”, Hakkarainen sanoo.
Käännekohta tuli Puolassa vuonna 2023, kun Szymanowski-kilpailun jälkeen yksi tuomareista sanoi Hakkaraiselle suoraan, ettei hänen viulunsa ollut riittävän hyvä. Kommentti jäi mieleen ja johti Groupe Canimexin kokoelmaan Drummondvillessä Quebecissä.
Kokoelma oli Hakkaraiselle tuttu, mutta hän oli pitänyt sitä lähinnä kanadalaismuusikoille tarkoitettuna. Kokoelman yhteyshenkilö rohkaisi häntä ottamaan yhteyttä Canimexin perustajaan Roger Dubois’hon. Hakkarainen lähetti soittonäytteen ja sai pian kutsun tulla kokeilemaan soittimia.
”Kun kuulin tämän instrumentin, tiesin heti, että se oli se”, hän sanoo.
Nyt Hakkarainen soittaa Giuseppe Guadagninin vuonna 1790 rakentamalla viululla ja Étienne Pajeot’n (1791–1849) tekemällä jousella. Molemmat ovat lainassa Canimexiltä.
Hakkarainen puhuu Guadagninista kuin musiikillisesta kumppanista. Hänen mukaansa vanha soitin avaa etsijälle monenlaisia sävyjä. Pienet muutokset jousen painossa, paikassa ja kontaktissa voivat muuttaa äänen luonnetta merkittävästi. ”Soitin haastaa soittajaa, ja soittaja oppii soittimelta”, hän sanoo. Hakkarainen kokee Guadagninin sopivan erityisesti laulaviin linjoihin ja lyyriseen soittotapaan. ”Opin soittamaan niin, että pyrin aina jäljittelemään ihmisääntä”, hän kertoo.
Historialliseen lainasoittimeen liittyy myös vastuu. Torontossa luottoluutieri Itzel Avila huoltaa soitinta tarpeen mukaan. Guadagninin rahallista arvoa Hakkarainen ei edes tiedä – hänen huomionsa on siinä, mitä soitin mahdollistaa.
Sibeliusta, suomea ja riisipuuroa
Kieli vahvistaa Hakkaraisen suhdetta Suomeen. Hän osallistui Toronton Suomi-koulun aikuisten kurssille. Sijapäätteet, taivutukset ja sanaston kartuttaminen vaativat työtä, mutta oppiminen tuntuu palkitsevalta.
Yksi lause on ainakin jo hallussa: ”Minä soitan viulua Toronton sinfoniaorkesterissa!”
Hakkarainen on onnellinen saadessaan rakentaa elämäänsä Torontossa ja olla osa sen musiikkielämää. TSO:ssa hänet on ensimmäisellä kaudellaan vakinaistettu, ja edessä on lisää orkesterityötä, resitaaleja ja matkoja.
Elokuun lopussa Hakkarainen matkustaa Italiaan kahteen resitaaliin pianisti Marcin Sikorskin kanssa. Sikorski on tuttu yhteistyökumppani myös Sibelius-kilpailusta. Ohjelmassa on nytkin mukana Sibeliusta. ”Halusin siihen hieman suomalaista sielua”, hän sanoo.
Torontossa Hakkarainen haluaa esiintyä myös yhteisöille. Toronto Symphony Volunteer Committeessa toimiva Sirkka Suvilaakso esitteli Hakkaraisen Suomi-Kodille ja kutsui hänet esiintymään viime lokakuun varainkeruuillalliselle.
Yhteys ei jäänyt yhteen iltaan. Hakkarainen kertoo tavanneensa Suomi-Kodin kautta monia Toronton suomalaisyhteisön jäseniä ja palaavansa mielellään myös jatkossa.
Suomi-Kodin tunnelma toi mieleen lapsuuden Suomen-matkat ja Floridan suomalaisyhteisön.
”On ollut ihanaa huomata, että Torontostakin löytyy tuoretta pullaa ja riisipuuroa”, hän sanoo.
Kuka?
- Matthew Hakkarainen, 25
- Viulisti, Toronto Symphony Orchestran apulaiskonserttimestari.
- Kotoisin Palm Beach Gardensista Floridasta.
- Suoritti kandidaatintutkinnon Curtis Institute of Musicissa Philadelphiassa ja maisteriopinnot Juilliardissa New Yorkissa; osallistui Torontossa Royal Conservatory of Musicin Rebanks Fellowship Program -ohjelmaan.
- Voitti Rodolfo Lipizer -viulukilpailun Italiassa 2018; sai toisen sijan Mieczysław Wajnberg -kilpailussa Puolassa ja kolmannen sijan Stuttgartin kansainvälisessä viulukilpailussa 2024.
- Uran kohokohtiin kuuluu Tšaikovskin viulukonserton esittäminen Michael Tilson Thomasin johtaman New World Symphonyn kanssa vuonna 2018.
